Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2014.

Saatan onnistua

Harmittaa, että kiire on vienyt aikaa kiinnostavalta keskustelulta, jota on käyty edellisessä postauksessani. Lupaan palata siihen heti, kun aivot jaksavat taas ajatella. Sen verran sanon kuitenkin jo nyt, että olen todella kiitollinen tuosta keskustelussa. Myös siitä, että näkemyksiäni on kyseenalaistettu. Se tekee minulle hyvää, vaikka olen myös valitettavasti pahoittanut mieltäni.

Nyt on kuitenkin pakko kirjoittaa juuri tämän hetken tunnelmista. Ihan siksi, että en niitä unohda. Viime aikoina olen todella pohtinut sitä, miksi ja miten minusta on tullut Pessi. Haluan vakuuttaa, että olin kyllä Illusia. Olen oikeasti joskus uskonut ja luottanut tulevaan. Muistan, kuinka minulla oli ennen vahva usko siihen, että elämäni kuluu hyvin. Olin elämääni myös todella tyytyväinen.

Sitten yhtäkkiä kaikki alkoi epäonnistua. Olen tehnyt graduani vuodesta 2008 saakka ja koska se on koko ajan kesken, se vaikuttaa paljon työnsaantiini. Olen nimittäin alalla, jossa pätevyydellä on paljon väliä. Sitte…

Ei, se ei ole ihanaa!

"Me olemme nimittäin mukana adoptioprosessissa."
"Ai, kuinka ihanaa! Menee ihan kylmät väreet. Mahtavaa!"
"Ei, se ei ole ihanaa. Se on aivan kamalaa. Olemme toivoneet lasta jo kauan ja saamme sellaisen ehkä vuosikymmenen loppuun mennessä. Me joudumme paljastamaan elämästämme, taloudestamme, työtilanteestamme, parisuhteestamme ja kaikesta mahdollisesta muustakin kaiken aivan vieraalle ihmiselle. Meitä arvioidaan ja lopulta joku aivan toinen päättää, onko meistä vanhemmiksi. Ja tämä on odotuksemme helpoin vaihe. Ennen tätä kävimme läpi karmeat hedelmöityshoidot, kärsimme epäonnistumisista ja kivuista ja lopulta jouduimme luopumaan toiveesta saada lapsi sitä kautta. Ehkä tästä tulee ihanaa sitten, kun olemme oikeasti saamassa lapsen."

Olinko liian suora? Pahoitinko toisen mielen? Olisiko pitänyt hymistellä, että ihanaahan se on? Olisiko pitänyt vain vaihtaa puheenaihetta? Olisiko pitänyt jättää alunperinkin kertomatta?

Pitkästä aikaa polilla

Ai niin, sinne pitää pukeutua mekkoon, jos ei halua kulkea peppu vilkkuen huoneen poikki. Ai niin, auto kannattaa jättää juuri tuolle parkkipaikalle, koska se ei ole koskaan täynnä. Oho, täällähän on ihan uusi ilmoittautumissysteemi. Ja mitä suurin oho, käynti oli mukava, positiivinen ja lähdin pois hyvällä mielellä.

Kyseessä oli kontrollikäynti, jossa seurataan endometrioosin kehittymistä. Kaikki näytti oikein hyvältä. Limakalvo oli ohut, kuten kuuluukin olla ja munasarjan endometrioomakin oli pienentynyt.

Olen jo pitkään epäillyt minulla olevan joitakin Orgametrilin aiheuttamia sivuoireita. Limakalvot ovat hyvin kuivat, päänsärkyjä on usein, esiintyy haluttomuutta ja mieliala sukeltaa helposti matalalle. Olen kuitenkin aina myös epäillyt, että nuo oireet tulevat jostain muualta. Päätä särkee, koska hartiat ovat niin jumissa, haluttomuus liittyy kiireeseen ja huonoihin muistoihin yrittämisen alkuajoilta. Ilmeisesti ne kaikki kuitenkin voivat johtua juuri lääkkeestä ja siitä, että est…

Kotikäynnistä ja mielialasta

Uusi aika järjestyi nopeasti. Nyt olemme saaneet esitellä kotimme. Tämä käynti tuntui taas kerran aikaisempia mukavammalta. Joka kerralla tunnemme toisemme paremmin, ja ehkä myös koti ympäristönä tekee tapaamisesta rennomman. Tänään puhuimme parisuhteestamme, mutta myös monista muista asioista.

Muutenkin mieli on ollut viime aikoina parempi. Räkäposki-itkusta tänne blogiin oli paljon hyötyä. Purkautuminen auttoi. Vieläkin tekemistä on tolkuttomasti ja lepoa aivan liian vähän, mutta olenpahan jaksanut tehdä. Siinäpä kuulumisia pikapaketissa. Yritän pian saada ajatuksiani teksteiksi. Ajatuksia nimittäin on ja paljon.