Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 19. toukokuuta 2014

Tuuli muuttui

Viime yönä nukuin vain viisi tuntia ja odotin heti aamusta kamalaa päivää. Kumma kyllä olen – ilman mitään hyvää syytä – ollut tänään todella hyvätuulinen ja energinen.

Ehkä eilen tirautettu itku auttoi. Uskon, että itkeminen on tärkeää. Ehkä jaksoin hedelmöityshoitojen aikaankin paremmin, koska muistin itkeä tarpeeksi usein. Ennen eilistä en ollut itkenyt pitkään aikaan. Olisi selvästi pitänyt.

Tai ehkä hormonitasapaino alkaa löytyä. Ehkä luonnollinen estrogeeni on jo päässyt nousemaan.

Nyt on kuitenkin ihan hyvä. 

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Uuvuttaa

Miksi se ei mene niin, että maalin lähentyessä saisi lisää voimaa ja jaksaisi hyvin loppuun saakka? Minulla on enää kaksi viikkoa aikaa todellakin hyvin ansaittuun lomaan. Minulla on vielä paljon tekemistä ennen sitä, mutta kahden viikon pitäisi kyllä riittää. Ongelma on vain siinä, että en meinaa enää jaksaa. En jaksa ajatella. En pysty muodostamaan järkeviä lauseita word-tiedostoon. En pysty muistamaan oppimaani ja unohdan paljon. Unohdan sovittuja asioita, mitä olin tekemässä, mitä juuri tein, aloittamieni lauseiden loppuja ja yksinkertaisia, jokapäiväisiä sanoja. En ole ikinä elämässäni ollut näin väsynyt. Hedelmöityshoitojenkin aikaan jaksoin paremmin, vaikka oloni oli toki silloin synkempi.

Kaikkea tekemistäni vainoaa tällä hetkellä myös syyllisyys. Olen tehnyt kaiken vähän huonosti, koska huomion ja jaksamisen on täytynyt jakaantua niin moneen. Koen, että en ole tehnyt töitäni tarpeeksi hyvin enkä ole hoitanut lemmikkejäni ja kotiani tarpeeksi hyvin. Olen suoriutunut opiskeluistakin rimaa hipoen.

Kierukan laitosta alkaneet kivut ovat jatkuneet. Lopetin Orgametrilin syömisen torstaina ja sen jälkeen kivut voimistuivat ja jonkin verran on tullut heikkoa vuotoakin. Kipu on uskomattoman uuvuttavaa. Sen palaaminen lannistaa, vaikka tiedän, että pitäisi vain olla kärsivällinen. Senkin kanssa pitäisi vain jaksaa. Edes nämä kaksi viikkoa.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Hyvää Lapsettomien lauantaita!

Tänään aion muistaa kehua itseäni siitä, että olen selvinnyt hengissä kaikista tähänastisista koettelemuksista, joita lapsettomuus on minulle tuonut.

Rowanin rohkaisemana lähetin minäkin Facebook-seinälleni linkin, jossa Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Anne Lindfors kirjoittaa Lapsettomien lauantaista otsikolla Mikä ihmeen Lapsettomien lauantai? Facebookistani on varmasti ollut hyvin luettavissa oma lapsettomuuteni, mutta nyt se on puusilmäisempienkin kaverieni nähtävillä. Hyvä niin. On tärkeää, että mahdollisimman moni tietää lapsettomuudesta.

Olen viettänyt tätä viikkoa osallistumalla Simpukan tapahtumiin. Tiistaina kävin kahvilla Simpukan toimistolla ja keskiviikkona olin samaisessa paikassa vertaisryhmän tapaamisessa. Kohta lähden vielä piipahtamaan brunssillakin. Minun lapsettomuudessani Simpukalla on ollut iso rooli. Olen saanut yhdistykseltä todella paljon. Kiitos siis Simpukalle ja hyvää Lapsettomien lauantaita kaikille!

torstai 8. toukokuuta 2014

Hormonikierukka on paikallaan

Olen pahoillani, että en ole vieläkään ehtinyt vastata kommentteihinne. Jokainen kommentti on minulle todella tärkeä ja lupaan kyllä palata asiaan. Viime aikoina on vain ollut niin kamalan kiire eivätkä aivot oikein meinaa jaksaa tuottaa järkeviä virkkeitä (paitse toivottavasti lukuisiin esseisiin).

Tänään on kuitenkin kerrottava hormonikierukan asentamisesta. Mirena-merkkinen hormonikierukka asennettiin iltapäivällä ja nyt minä vietän aikaani sohvan pohjalla. Asennus tehtiin poliklinikan tutussa toimenpidehuoneessa. Siinä huoneessa olen käynyt läpi elämäni tuskaisimmat toimenpiteet. Siinä huoneessa ei ollut mukava olla, vaikka henkilökunta olikin aivan ihanaa ja kannustavaa. Tämä toimenpide oli tuon huoneen toimenpiteistä helpoin. Sain alkuun kaksi puudutuspiikkiä kohdun suulle. Niistä vasemman puoleinen sattui kovasti, mutta sen jälkeen itse asennus tuntui vain nipistyksiltä.

Siihen en kuitenkaan ollut varautunut, että kierukan asennus aiheuttaa kovat kuukautiskivun kaltaiset kivut. Heti, kun kierukka oli paikallaan, kohdun supistelu alkoi ja kivut jatkuvat edelleen Litalginista, Tramalista ja Ketorinista huolimatta. Kaikeksi onneksi en mennyt poliklinikalle autolla. En olisi pystynyt ajamaan sieltä kotiin. Bussissakin matka tuntui tuskallisen pitkältä. Kotisohvalla hetken odoteltuani päätin ottaa Tramalin ja nukahdinkin hetkeksi.

Kivut vievät vahvasti takaisin. On ihanaa, että olen saanut olla ilman näitä kipuja jo yli vuoden. On ihanaa, että parhaimmassa tapauksessa tämä kipu on viimeinen viiteen vuoteen. Kipu tekee minut kuitenkin myös surulliseksi. Kaikkein eniten minua harmittaa se, kuinka syyllistin itseäni huonosta kehonhuollosta, kun kuukautiset saivat selkäni kipeäksi. Nyt huomaan, että kipu vetää lihakset kipeään jumiin välittömästi. Tietenkin selkäni meni ikuiseen jumiin, kun kipupäiviä oli enemmän kuin kivuttomia.

Nyt käskynä on syödä Orgametriliä ja käyttää estrogeenigeeliä vielä viikon ajan, jotta kierukan erittämä hormoni ehtii alkaa vaikuttaa. Puolen vuoden päähän on sovittu kontrolliaika. Toivottavasti silloin on vain positiivista kerrottavaa.

PS. Gradu tuli valmiiksi. Minusta tulee kesäkuussa maisteri! Minä taisin tosiaan onnistua.