Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Selvisin

Selvisin kesään saakka. En palanut ihan loppuun, vaikka olen painanut aivan järkyttävän määrän töitä. Vieläkin on tehtävää pariksi viikoksi, mutta tehtävien asioiden määrä on vähentynyt. Tavallisen työpäivän verran hommia kotosalla riittää nyt, enempää ei tarvitse jaksaa.

Tänään en sitten tehnytkään hommia. Aamulenkin jälkeen ajattelin ottaa pienet nokoset sohvalla ja nokosista tulikin kolmituntiset. Taisi tulla tarpeeseen, mutta kohta tapaan jo ystäviä, joten hommien tekeminen jäi tältä päivältä.

En todellakaan ole unohtanut adoption negatiivisiin tunteisiin liittyvää vilkasta keskustelua. Aion ehdottomasti palata siihen heti, kun minulla on aikaa ajatella kunnolla. Kohta sitä on. Kohta aivoni ovat taas entisellään.

Uupumus on pelottavaa. Vaikka olen nukkunut oikein hyvin ja pitkiäkin unia, olen ollut jatkuvasti väsynyt. Olen huomannut, kuinka aivoni eivät yksinkertaisesti jaksa. Unohtelen sanoja, unohdan aloittamieni lauseiden alkuja ja loppuja, unohdan lupauksia, tekemisiä, tavaroita.

Jaksoin kuitenkin ja kohta olen saanut levätä uupumiseni pois.