Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 28. elokuuta 2014

Etenemistä

Uusi sosiaalityöntekijä ottaa meihin yhteyttä ensi viikolla ja sitten saamme sopia hänen kanssaan ajan. Täytynee siis ruveta hommiin kotiläksyjen kanssa. Toivottavasti neuvonta alkaa edetä nopealla tahdilla. Odottelu ei tunnu olevan ollenkaan hedelmällistä. Pitkä odotus vain vie ajatukset aivan muualle eikä adoptiota tule kamalasti pohdiskeltua.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Äidin tuntuinen

Pitäähän tämä täälläkin jakaa, kun tuli mieleeni erään keskustelun aikana. Kolmisen vuotta sitten, ivf-hoitojen aikaan kävin töissä tällaisen keskutelun:
Pieni nappisilmäinen: "Onko sinulla lapsia?"
Minä: "Ei minulla ole."
Pieni nappisilmäinen: "Ai, kun sinä tunnut ihan äidiltä."

Minä tunnun ihan äidiltä ja minusta tuntuu ihan äidiltä. Minulla ei vain ole vieläkään sitä lasta.

torstai 21. elokuuta 2014

Tsättäilyä aiheesta

Osallistuin juuri Adoptioperheiden Perheaikaa-sivulla järjestämään chattiin, jonka aiheena oli adoptio-odotus. Puolitoistatuntinen meni vilauksessa ja keskustelu oli todella miellyttävää ja kiinnostavaa. Olipas innostavaa! Kiitos kovasti kanssatsättääjille seurasta.

Väliaikatiedoksi ilmoitettakoon, että mies soitti tänään Pelaan ja siellä oli vastattu hämmentyneesti, mutta ystävällisesti, että mistään ei tiedetä mitään. Oli luvattu palata huomenna asiaan. Toivottavasti asiaan palataan jonkun hyvän ratkaisun kanssa eikä neuvonnan jatkaminen oikeasti viivästy lokakuuhun tai sen yli.

maanantai 4. elokuuta 2014

Lentokoneessa

Pari viikkoa sitten lensin lomalentokoneessa, jossa oli paljon pieniä lapsia. Aloin miettiä, millainen on meidän lapsemme ensimmäinen lentomatka. Häntä pelottaa varmasti aivan kamalasti. Eihän hän vielä tunne meitäkään kunnolla. Kummankohan sylissä hän istuu, kun kone nousee ilmaan? Mitä kaikkea meidän täytyy tajuta pakata mukaan? Kuinka ihmeessä hän jaksaa matkustaa niin pitkän matkan niin pienenä? Kuinkakohan vaipanvaihto lentokoneen pienessä vessassa onnistuu? Mitä hän syö matkalla?

Ja sitten tulemme Suomeen. Paikkaan, joka tuoksuu ja tuntuu iholla erilaiselta. Hän tulee uuteen kotiinsa ensimmäistä kertaa ja me palaamme omaan kotiimme vihdoinkin lapsemme kanssa. Hänen elämänsä mullistuu ja meidän elämämme mullistuu. Se on yhtaikaa niin onnellinen ja niin pelottava ajatus.

perjantai 1. elokuuta 2014

Viivytyksiä

Näin unta. Siinä saimme yhtäkkiä tietää, että meidän pitää lähteä hakemaan lasta viikon päästä. Olin paniikissa. Kuinka voisimme alkaa näin yhtäkkiä vanhemmiksi? Emme me ole vielä valmiita. Ei kotikaan ole vielä valmis. Ei meillä ole vielä mitään tavaroita lapselle. Sanoin miehelleni, että tajuaako hän minun äitiyslomani alkavan viikon päästä. Kun sanoin sen, tulin äärettömän onnelliseksi. Minä olen ihan kohta äitiyslomalla. Minulle tulee ihan kohta lapsi. Mutta emmehän ole vielä edes suorittaneet neuvontaa loppuun.

Todellisuudessa meille soitettiin. Sosiaalityöntekijämme on sairauslomalla näillä näkymin lokakuuhun saakka. Ensi viikolle suunniteltu neuvontakäynti ei siis toteudu. Jatkosta saamme tietää myöhemmin. Ehkä tapaamme jonkun toisen ihmisen tai ehkä joudumme odottamaan. Meille soitetaan. Turhauttavaa.