Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Lapsen yksityisyys

Tätäkin on mietittävä jo nyt, vaikka lapsen saapumiseen on vielä kauan aikaa. Vaikka lapsi ei ole todennäköisesti vielä syntynytkään. Kuinka suojaan lapseni yksityisyyttä?

Minut on helppo jäljittää tämän blogini kautta. En ole ollut kovinkaan tarkkana yksityisyyteni kanssa, koska lapsettomuus ei ole ollut minulle koskaan salailun arvoinen asia. Myös moni ystävä ja tuttava tietää blogistani ja käy sitä lukemassa. Tämä on ollut minun oma päätökseni.

Lapseni ei kuitenkaan saa sananvaltaa siinä, kuinka häntä blogissani käsittelen. Niinpä minun on huolehdittava hänestä. On reilua, että hänen tuttunsa ja monet tuntemattomat eivät tiedä hänestä kaikkea arkaluontoista. On hänen asiansa päättää myöhemmin, kuinka avoin hän on taustastaan.

Niinpä en aio käsitellä blogissa esimerkiksi sitä, millaisia rasteja päädyimme laittamaan terveydentilalomakkeeseen enkä myöhemmin sitä, millaisia erityistarpeita lapsellamme on. Pyrin kirjoittamaan näistä aiheista yleisellä tasolla.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

"Mitä te toivotte lapselta?"

Niin lääkäri sanoi lääkäriluennolla. Pitää miettiä tarkasti, mitä toivotte lapselta.

Minun korviini se kuulosti pahalta. En minä toivo lapseltani terveyden suhteen mitään. Hän saa olla juuri sellainen kuin hän on. Hän ei ole omasta terveydestään vastuussa emmekä siis voi häneltä vaatia mitään.

Minulle lapsen erityistarpeiden miettimisessä on aina ollut kyse siitä, mitä minä toivon lapselleni. Lapsen sairastaminen ei ole helppoa. Se ei ole helppoa perheelle, mutta ei se ole helppoa lapselle itselleenkään. Siksi tietysti toivon, että lapseni pääsisi näissä asioissa mahdollisimman helpolla. Tietysti toivon, että lapseni olisi mahdollisimman terve. Kuka vanhempi ei sitä toivoisi? Siksi erityistarpeiden miettiminen ja niistä päättäminen näin etukäteen tuntuu absurdilta. Minä toivon lapselleni terveyttä ja hyvinvointia, mutta olen tietysti valmis auttamaan ja tukemaan häntä siinä, mitä hänen eteensä tulee.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Lääkäriluento

Viikko hujahti niin vauhdikkaasti, että en ole ehtinyt kirjoittaa ollenkaan lääkäriluennosta, vaikka olen sitä kyllä meinannut koko ajan tehdä. Osallistuimme viime lauantaina Pelan järjestämälle Adoptiolapsen terveydentila -luennolle. Luento oli kaksiosainen. Ensin käsiteltiin infektiotauteja ja lounastauon jälkeen terveystietolomaketta kohta kohdalta.

Minulle luento oli positiivinen kokemus. Olin kuullut monen kokeneen luennon hyvin masentavaksi, mutta itse olen tainnut jo aikaisemmin masentua näistä erityistarpeisiin liittyvistä aiheista ja lääkäriluento tuntuikin oikein positiiviselta. Tavallaan aikaisemmin on tuntunut tulevan sellaista viestiä, että meidän olisi oltava valmis kaikenlaisiin erityistarpeisiin, mutta nyt tuntuikin, että ei ole suuri synti vetää rasteja myös lomakkeen ei-laatikkoihin.

Helpotusta toi myös se, että ennakko-oletuksista huolimatta huomasimme mieheni kanssa olevamme aika samalla linjalla erityistarpeista. Keskustelu sujui siis todella hyvin ja saimme paljon irti päivästä. Erityistarpeet ovat sopivasti seuraavan neuvontatapaamisenkin aiheena, joten ajankohta lääkäriluennolle oli loistava.

Sairaudet ja vammat ovat omituinen vyyhti, josta pitäisi ehdottomasti tietää paljon enemmän. Etukäteen pahalta kuulostaneet eivät lääkäriluennon jälkeen kuulostaneetkaan ihan niin pahalta ja toisaalta ennalta viattoman kuuloiset saattavatkin olla oire pahemmasta tai itsessään vakavia.


torstai 2. lokakuuta 2014

Adoption teemaviikko, 3. osa

Neuvonta. Uusi sosiaalityöntekijä tavattu ja käynnistä jäi oikein positiivinen mieli. Pitkä tauko alkoi muuttua negatiiviseksi oloksi, koska tuntui, että mitään ei tapahdu. Tällä viikolla on jo tapahtunut ja tuntuu myös siltä, että mieliala kohenee. Nyt taas menemme eteenpäin.

Lauantaina olemme menossa lääkäriluennolle. Vielä viikonloppuna ajatus tuntui kamalan raskaalta, mutta nyt yhtäkkiä suhtaudunkin asiaan oikein positiivisesti. Olen ehtinyt katsoa terveystietolomakkeen läpi ja minulla on jo sellainen olo, että tarvitsen lisää tietoa. Toivottavasti luento sitä antaa.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Adoption teemaviikko, 2. osa

Interpedian järjestämä maainfo oli mielenkiintoinen. Kävin siellä yksinän. Nyt taas tuntuu, että olen pykälää viisaampi. Maavaihtoehdotkin periaatteessa kapenivat kahteen, koska Etiopiaan ei tällä hetkellä oteta hakemuksia. Vaihtoehtoina ovat siis Afrikan muut kontaktit eli Kenia ja Etelä-Afrikka. Mieskin sai kuunnella lyhennetyn luennon, kun saapui tänään kotiin. Jotenkin mukavaa, kun saa oikeaa tietoa eikä tarvitse olla mutujen ja osittain vanhentuneidenkin tietojen varassa.

Pitkän tauon jälkeen alkaa taas tapahtua ja se tuntuu heti valoisammalta. Huomenna menemme neuvontaan uuden sosiaalityöntekijän juttusille ja lauantaina on luvassa lääkäriluento. Molemmat tapahtumat jännittävät nyt vähän.