Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

"Adoptiolapsi ei ole maahanmuuttaja" Miksei olisi?

Osallistuimme eilen adoptiohakijoille suunnattuun luentopäivään. Luennoistijoita oli useampia ja saatan palata vielä muihinkin mietteisiini myöhemmin. Eniten pohdituttamaan jäi kuitenkin erään adoptioäidin puheenvuoro. Hän puhui oikein mainiossa puheenvuorossaan monistakin adoptioon liittyvistä asioista ja puheenvuoro oli mielestäni oikein hyvä.

Rasisimiin liittyen hän kuitenkin oli kirjoittanut kalvolleen otsikossa olevan lauseen "Adoptiolapsi ei ole maahanmuuttaja!" Hän ei avannut puheessaan sen enempää, mitä hän tällä lauseella tarkoitti, mutta minua lause jäi mietityttämään.

Miksi adoptiovanhemmalle on tärkeää painottaa rasismista puhuessaan, ettei adoptiolapsi ole hänen mielestään maahanmuuttaja? Eikö hän samalla tule (varmasti tahtomattaan) arvottaneeksi lapset maahanmuuttajiin(, jotka ehkä ansaitsevat osakseen osuvat rasistiset huutelut) ja oikeisiin suomalaisiin(, joille ei saa rasistisesti huudella)? Eikö hän tule siis rasismia vastustaessaan kuitenkin vahvistaneeksi ennakkoluuloisia asenteita yhteiskunnassamme?

Maahanmuuttaja on hankala termi. Periaatteessahan se on hyvinkin läpinäkyvä: ihminen, joka muuttaa maahan, on maahanmuuttaja. Termi muuttuu kuitenkin hankalaksi, mitä kauemmin ihminen on asunut maassa. Kuinka kauan pitää asua samassa paikassa päästäkseen olemasta muuttaja? Entä toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajat? Ne lapset, jotka syntyvät Suomessa Suomessa syntyneiden vanhempien perheeseen. Ovatko he enemmän maahanmuuttajia kuin lapset, jotka syntyvät jossain toisessa maassa ja muuttavat Suomeen adoptiolapseksi?

Identiteetti on mutkikas juttu eikä sen tarvitsekaan olla mitenkään yksioikoinen. Ihminen voi olla yhtä aikaa sekä suomalainen että somali tai sekä suomalainen että eteläafrikkalainen. Ei tarvitse valita eikä tarvitse arvottaa toista paremmaksi kuin toista. Monikulttuurisuus ei ole suomalaisesta kulttuurista pois vaan se on lisää.

Minä toivoisin, että oman lapseni ei tarvitsisi joutua määrittelemään itseään joko suomalaisten tai maahanmuuttajien porukkaan. Toivon, että hän voi määritellä itsensä juuri niiden yksilöiden joukkoon, johon hän kokee kuuluvansa. Toivon, että hänen päiväkotiryhmäänsä ja koululuokkiinsa osuu paljon erivärisiä ja erinäköisiä lapsia, joiden taustoista löytyy monenlaista kulttuuria ja myös monia muuttoja sekä maahan että maan sisällä.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kontrollikäynti

Kävin kontrollissa polilla. Kaikki on ihan hyvin. Kipuoireita minulla on vielä ja nyt on tullut uutena oireena kummallinen kivistys virtsarakon ympärillä ns. kuukautisten aikaan. Mitään ihmeellistä ei nyt kuitenkaan tehdä, koska kivut ja muut oireet ovat paremmin hallinnassa kuin koskaan. Niinpä sain särkylääkereseptejä ja uuden kontrolliajan kesäkuun loppuun.

Ihanaa olla melkein terve! Elämänlaatu on todella paljon parempi kuin aikaisemminkin. Vaikka kipuja onkin, ne talttuvat suhteellisen pienellä särkylääkesetillä aikaisempaan verrattuna. Kun pahimpien kipujen aikaan sain olon korkeintaan siedettäväksi Tramalin, Ketorinin ja Litalginin yhdistelmällä, nyt pääsen kokonaan kivuttomaksi 50 mg Ketorinilla ja 1 g Panadolilla. Perusmääräni on toki suurempi kuin monen särkylääkkeen peruskäyttäjän, mutta minulle tuo on oikein hyvä.

Kierukkaa käyttäessäni olen päässyt eroon myös monista estrogeenin vähäisyydestä johtuvasta sivuoireesta. Kuumat aallot, päänsäryt, ärtyneisyys ja väsymys ovat vähentyneet selvästi viime keväisestä. Nita oireita on tosin vaikea erottaa siitä, kuink stressaantunut olin gradua viimeistellessäni.

Kontrollista oli siis oikeastaan se hyöty, että pääsin peilaamaan nykyhetkeä entiseen. Siitä tuli oikein hyvä mieli.