Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 21. helmikuuta 2015

Etenihän se

Viimeinen neuvontakäynti on nyt takana ja sosiaalityöntekijä alkaa kirjoittaa meistä puoltavaa kotiselvitystä. On ihanaa, kun asiat etenevät. Nyt pitäisi vihdoin myös saada päätettyä palveluntarjoaja. Vaihtoehtoina ovat siis Interpedia ja Abba Adoptions sekä Helsingin kaupunki ja JCWS. Maa on nyt siis jo selkeänä. Etelä-Afrikasta tulee osa meidän elämäämme.

Millaisia kokemuksia näistä kahdesta muilla adoptioperheillä on? Miksi olette valinneet sen palveluntarjoajan ja kohdemaan, jonka olette valinneet? Mitkä ovat noiden kahden selkeimmät erot nyt, kun Abba Adoptionskaan ei enää suhtaudu kristilliseen vakaumukseen niin vakavasti?

Kun palveluntarjoaja on päätetty ja kotiselvitys on kirjoitettu, on aika alkaa luvanhakupuuhiin. Se tapahtuu siis tulevien kuukausien aikana.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Etenemisestä

Ensimmäinen adoptiovalmennusviikonloppu oli kokonaisuudessaan mukava. Edelleen minun on tosin vaikea ymmärtää kurssin hintaa. Se todella tuntuu rahastukselta.

Kurssin vetäjät ovat mukavia ja kaikkein parasta on tietysti vertaisten tapaaminen. Olisin itse kaivannut vapaaseen keskusteluun vielä enemmän aikaa. Harmittavaa kyllä, illanvietostakaan ei muotoutunut kamalan rentoa, vaan se oli enemmänkin sellaista yhteistä keskustelua pöydän ääressä.

Valmennuskurssin jälkeen olo on kaikesta huolimatta ollut aika turhautunut. Joo, jotain tapahtuu, kun käy valmennuksessa. Näennäisesti asia siis etenee. Miekka on kuitenkin kaksiteräinen. Samaan aikaan, kun keskustelee tulevasta lapsesta, muistaa, kuinka kaukana hän vielä onkaan. Tuntuu hölmöltä valmistautua lapsen kiintymyssuhdeongelmiin tai erityistarpeisiin tai vaikkapa hakumatkaan, kun tietää, että saa odottaa vielä monta vuotta, ennen kuin teoria muuttuu käytännöksi.

Ensi viikolla on neuvonta. Mahdollisesti (ja toivottavasti) viimeinen sellainen. Onneksi konkreettista etenemistäkin tapahtuu.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Vapaaehtoinen pakollinen adoptiovalmennus

Osallistumme viikonloppuna Yhteiset lapsemme ry:n järjestämään adoptiovalmennukseen. Valmennuskurssi koostuu kahdesta viikonloppukurssista eli yhteensä neljästä päivästä.

Adoptiovalmennuskursseille osallistuminen ei ole pakollista, mutta joka paikassa meille kuitenkin kerrotaan, että lähes kaikki kohdemaat vaativat kursseilla käymistä. Niinpä on osallistuttava.

Etukäteen olemme hieman keskenämme nurisseet kurssin todella kallista hintaa. Maksamme kurssista  yhteensä yli 800 euroa ja pahoin pelkäämme, että hinta-laatu-suhde ei välttämättä aivan kohtaa. 800 euroa on oikeasti hyvin kallis hinta neljästä päivästä.

Toivon kyllä kovasti, että kurssista on meille mahdollisimman paljon hyötyä eikä sen ainoa todellinen anti ole lopussa saatava todistus osallistumisesta. Ensi viikolla minulla lienee joka tapauksessa paljon asioita mielessä, joten eiköhän kirjoittamistahti tässä taas ainakin hetkellisesti tihene.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Miksi kipu on aina kovimmillaan yöllä?

Nukkumaan meneminen ei eilen sujunut muutenkaan ihan mallikkaasti. Oli monta asiaa mielessä ja liian vähän aikaa rauhoittua. Parin tunnin nukkumisen jälkeen heräsin yhden aikaan yöllä siihen, että vasen munasarjani tuntui nyrkin kokoiselta ja vihloi vimmatusti.

Yöllä kipua yrittää sietää pidempään, koska ajattelee, että se menisi pois, jos vain odottaisi hetken. Eihän se koskaan katoa. Lopulta on pakko nousta ja ottaa särkylääkettä. Kipu on kuitenkin jo ehtinyt niin kovaksi, että särkylääkkeen tehoa on odotettava.

Viime yönä odotin kolmeen. Nuo keskiyön tunnit tuntuvat niin kamalan lohduttomilta. Sitä valvoo yksin ja yrittää selvitä kivusta. Vaihtaa kylkeä jatkuvasti, jotta löytäisi edes hetkeksi asennon, jossa ei sattuisi ihan niin paljon. Samaan aikaan huomaa jäljellä olevan nukkumisajan vähenevän koko ajan. Lopulta on pakko nousta ja katsoa vaikka vähän televisiota, jotta saisi ajateltua jotain muuta kuin tykyttävää munasarjaansa.

Sitten nukahtaa ja herää ihan liian pian herätyskellon soittoon pää tokkurassa liian vähäisestä unesta ja särkylääkkeistä. Joinakin päivinä sen jälkeen selviää töihin. Joinakin ei selviä. Tänään selvisin enkä tarvinnut päivän aikana yhtään särkylääkettä.

Kivut ovat selvästi pahentuneet. Vaikuttaa siltä, että kierukka ei kuitenkaan ole lopullinen ratkaisu sairauteeni. Tämä ei ollutkaan tässä.