Siirry pääsisältöön

Etenihän se

Viimeinen neuvontakäynti on nyt takana ja sosiaalityöntekijä alkaa kirjoittaa meistä puoltavaa kotiselvitystä. On ihanaa, kun asiat etenevät. Nyt pitäisi vihdoin myös saada päätettyä palveluntarjoaja. Vaihtoehtoina ovat siis Interpedia ja Abba Adoptions sekä Helsingin kaupunki ja JCWS. Maa on nyt siis jo selkeänä. Etelä-Afrikasta tulee osa meidän elämäämme.

Millaisia kokemuksia näistä kahdesta muilla adoptioperheillä on? Miksi olette valinneet sen palveluntarjoajan ja kohdemaan, jonka olette valinneet? Mitkä ovat noiden kahden selkeimmät erot nyt, kun Abba Adoptionskaan ei enää suhtaudu kristilliseen vakaumukseen niin vakavasti?

Kun palveluntarjoaja on päätetty ja kotiselvitys on kirjoitettu, on aika alkaa luvanhakupuuhiin. Se tapahtuu siis tulevien kuukausien aikana.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Molemmat varmaankin ihan hyviä valintoja. JCWS:llä on juuri tullut muutoksia oikeudenkäyntiasioihin, jonka vuoksi hakumatkalle ei pääse niin nopeasti lapsiesityksen jälkeen kuin aiemmin. Hakumatka on kolme viikkoa, kun Abballa se on neljä viikkoa. Suurin piirtein yhtä paljon tulee lapsia molemmilta, mutta vaihtelua voi olla eri vuosina monenlaisista syistä. JCWS:llä lapsiesitykset tulevat melko hyvin jonojärjestyksessä, vaikka tietysti poikkeuksia on. Yli 3-vuotiaita lapsia ei juuri ole, joten ilman ikäehtoa olevilla hakijoilla lapsi on luultavasti melko pieni. Helsingin kaupunki palvelunantajana on tunnettu erittäin hyvästä tiedotuksesta muihin palvelunantajiin verrattuna ja kysymyksiin saa vastauksen samana päivänä.
Anonyymi sanoi…
Olen samaa mieltä, ihania lapsia tulee kummankin palveluntarjoajan kautta. Kannattaa jutella kummankin palveluntarjoajan kanssa ja tehdä päätös sitten. Odotusaika riippuu kovasti lapsitoiveesta. Jos ei toivo sn-lasta, JCWS:n esitykset menevät ehkä ennustettavammin jonojärjestyksessä. Abban odousajat vaihtelevat enemmän, melko lyhyistä hyvinkin pitkiin.
Anonyymi sanoi…
Onneksi olkoon! Neuvontavaihe takana :) Meillä vielä myös se viimeinen (toivottavasti!) nyt edessä. Me päädyimme Helsingin kaupunkiin juuri siitä syystä, että tiedotus pelaa niin loistavasti ja olemme kuulleet paljon suosituksia. Lisäksi kun tapasimme Hki kaupungin yhteyshenkilö Suvi Koreniuksen niin päätös oli sinetöity. Hän oli aivan ihana henkilö ja sellainen jonka kanssa yhteistyö aivan varmasti sujuu. Joten paras tapa varmasti päättää, on varata aika molemmille ja luottaa mutu-tuntumaan :)
Anonyymi sanoi…
Joo kannattaa varmasti käydä tapaamassa molempia ja kysellä mahdollisimman paljon ja selvittää kuinka paljon on tällä hetkellä hakijoita odottamassa paperien keruuta. Odotusajat vaihtelevat, välillä toinen vetää paremmin ja välillä toinen, mutta JCWS:llä prosssi on siinä mielessä selvempi että jono etenee hyvin pitkälle järjestyksessä, kun taas Abballa voi sattua iloinen yllätys tai paljon muita pidempi odotus.

Me valitsimme Helsingin kaupungin, koska saimme Interpedialta aika kylmän vastaanoton kyselyihimme ja olimme oikein tyytyväisiä Helsingin palveluun. Mutta ihania lapsia tulee varmasti molemmista!
Illusia sanoi…
Kiitos teille kaikille! Tämä päätös täytyy nyt vain tehdä. Luulen, että ihan pieleen ei päätös voi missään tapauksessa mennä. Molemmat vaihtoehdot kun vaikuttavat juuri nyt hyviltä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…