Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2015.

Ensisijainen vaihtoehto vai ratkaisu, johon on tyytyminen?

Kirjoitin vastikään eräälle läheiselle siitä, kuinka minusta olisi kamalaa, jos juuri nyt tulisinkin yllättäen raskaaksi. Raskaaksi tuleminen nimittäin tarkoittaisi adoptioprosessin keskeytymistä. Asia oli minulle jo luonnollinen, mutta keskustelukumppanini yllättyi siitä. Tuo keskustelu sai minut pohtimaan asiaa. Kuinka adoptio onkin muuttunut niin luonnolliseksi tavaksi odottaa lasta. Missä vaiheessa adoptio muuttui ykkösvaihtoehdoksi?

Adoptio oli asia, josta olimme keskustelleet vähän jo ennen lapsen yrittämistä. Silloin sitä ei tosin ajateltu minään varsinaisena vaihtoehtona. Silloin ajattelimme, että lapsen saaminen on tärkeintä ja että se onnistuu helpoimmin ihan itse yrittäen. Lapsettomuuden muuttuessa tahattomaksi ja hedelmöityshoitojen käynnistyessä oli äärettömän vaikeaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että hoidot eivät tuottaisikaan tulosta. Itse asiassa en pystynyt ottaa sitä ajatusta mieleeni ollenkaan. Se tuntui kuolemantuomiolta.

Sitten hoidot epäonnistuivat epäonnistumistaa…

Adoptiovalmennus suoritettu

Eilen saimme adoptiovalmennuksemme päätökseen. Minulla on monia ajatuksia kirjoitettavaksi ja pohdittavaksi, mutta ihan vielä ne eivät tunnu taipuvan tekstiksi. Pyrin kuitenkin siihen, että saisin mahdollisimman pian kirjoitettua aiheesta jotain järkevää.

Positiivisin anti kurssista oli lopulta se, että nyt minulla on sellainen olo, että tästä kaikesta taitaa ihan oikeasti olla seurauksena lapsen saaminen. Se mahdollisuus tuli vähän lähemmäksi etenkin, kun näki aikuisia ja lapsia, joista on tullut perheitä juuri tällaisen tarinan myötä. Toinen oikeastaan yhtä positiivinen juttu oli vertaisten tapaaminen. Sitä keskusteluseuraa eivät korvaa edes ne adoptiovanhemmat, joilla on lapsi jo kotona. Täsmävertaisista saa sen suurimman tuen, koska heillä odotusaika on aivan yhtä lähellä kuin itselläkin.