Siirry pääsisältöön

Tilannepäivitys

Kotiselvitys on nyt tehty ja lähetetty Interpediaan. Pian pääsemme siis luvanhakupuuhiin. Olemme todella tyytyväisiä kotiselvitykseen. Teimme pieniä tarkennuksia asiavirheisiin ja siinä kaikki. Realistinen toive olisi, että hakemuksemme olisi lautakunnan käsittelyssä ennen kesälomia.

Kävin myös polilla endometrioositilanteen huonontumisen vuoksi. Lääkäri otti ongelmani vakavasti ja sanoi hyvin painokkaasti, että tällä tavalla tilanne ei voi jatkua. Hän ei kuitenkaan suositellut laparoskopiaa aivan heti, vaan ensin kokeillaan kuivattamista lääkkeillä. Kystakin on nimittäin pienentynyt entisestään. Sain valita Procrenin ja Visannen välillä. Valitsin Visannen, koska Procrenista minulla on vain huonoja muistoja kesästä kuumien aaltojen ja kaikkien muiden sivuoireiden kanssa. Visanne tosin alkaa vaikuttaa hitaammin ja on aika kallis. Lääkäri kuitenkin kirjoitti minulle B-lausunnon, jonka kanssa Visanne on erityiskorvattava. Väsymyksestäkin oli puhetta ja kävin sen vuoksi verikokeissa. Kilpirauhasarvot, hemoklobiini ja valkosoluarvot ovat viitearvojen sisällä. Väsymys voi toki selittyä ihan kivuillakin.

Nyt kivuttomia päiviä on ollut jo melko monta. Tänään taitaa olla menossa yhdestoista kivuton päivä. Nyt tosin vasen munasarja on parin tunnin aikana tehnyt olemassaolonsa minulle selväksi, joten ennustan kipujen alkavan pian.

Konkreettiset etenemiset sekä adoption että sairauden hoidon saralla ovat helpottavia. Olen siis ihan hyvillä mielin näistä juuri nyt. Väsymyksen hoitoon on kai alettava aivan perinteisin keinoin. On nukuttava juuri niin paljon kuin nukuttaa. (Se on tosin aika vaikeaa, koska joudun arkisin heräämään viiden aikaan aamulla.)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kilpirauhasesta: ei riitä, että arvot ovat viitearvojen sisällä. Kannattaa pyytää arvot itselle ja tutkia asiaa…
Väärin diagnosoitu kilpirauhanen on on yksi tavallisimpia väsyttäjiä.
Illusia sanoi…
Tässä vaiheessa olen siis saanut arvot itselleni suoraan labrasta tekstarilla. Lääkäriltä tulee myöhemmin varsinainen tulkinta arvoista. Minulla ei todellakaan ole googlettamista suurempaa asiantuntemusta noiden arvojen tulkintaan. Niinpä toki odotan lääkäriltä tulevaa viestiä, mutta tässä vaiheessa siis vaikuttaisi, että veriarvoissa ei ole mitään huolestuttavaa.

Luen mielelläni neuvoja siitä, miten tulosta vosi sen enempää tutkia.
Anonyymi sanoi…
Hei tuo on muuten totta, että kilpirauhasen vajaatoiminta on aivan tolkuttoman alidiagnosoitu sairaus. Eksyin vasta nyt tähän blogiisi ja muutaman jutun olen lukenut, mutta lapsettomuudesta kärsin minäkin, kunnes vihdoin satuin törmäämään oikeaan endokrinologiin ja sain lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan, mikä sekään ei ole niin yksinkertainen juttu... Lääkitystä pitää usein säätää pitkäänkin, kunnes löydetään oikea annostus sekä kombinaatio. Itselläni on yhdistelmälääkitys T4 ja T3. Minulla todettiin myös maitoproteiiniallergia, joka siis usein on periytyvää äidiltä tyttärelle, joka ei kuitenkaan oireilee mitenkään, mutta aiheuttaa lopulta autoimmuunisairauden nimeltä hypotyreoosi (kilpirauhasen vajaatoiminta) - hitaasti ja usein huomaamatta. Itse olin kärsinyt väsymyksestä teini-iästä saakka ja aina kaikki verikokeet kivasti viitteissä. Lasta olin toivonut koko ikäni, mutta mitään syytä lapsettomuudelle ei löytynyt. Sain yhden varhaisen keskenmenon, mutta siinä kaikki, kunnes todellakin vuosi endokrinologin käynnistä ja lääkityksen hiomisesta ensimmäisellä ivf-hoidolla olin raskaana.
Kilpirauhasen toiminta todella vaikuttaa aivan kaikkeen kehossa, ja se kannattaa tutkia huolella. Suosittelen lämpimästi esim. Kari Raij nimistä lääkäriä. Endokrinologin titteli ei vielä takaa sitä tässä Suomen maassa, että saisit asiantuntevaa apua tuolla saralla... saati sitten, jos kyseessä on yleislääkäri...
Olen ikionnellinen pitkästä vuosien, vuosien lapsettomuuden tuskasta, surusta, katkeruudesta, vihasta, epätoivosta kärsineenä, että sain elämässäni kohdata juuri nuo oikeat ihmiset ja nyt minun vieressäni nukkuu kohta vuoden ikäinen ihana poika.
Minäkin olin jo ikään kuin luovuttanut, että voisin saada biologisen lapsen ja mietin adoptiota, juurikin jotain söpöä suklaan ruskeaa nappisilmää :)
Tämä minun tarinani saikin sitten toisenlaisen käänteen ja ties vaikka poikamme saa vielä sisaruksen jostain kaukaa.
-Vihdoinkin äiti 39v.-
Illusia sanoi…
Kiitos tarinasi jakamisesta ja suuret onnittelut siitä, että lopulta onnistuit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emme me lukkiutuneetkaan kotiin

Adoptioon valmistautuessamme kävimme kursseilla ja neuvonnassa. Niistä jäi monia asioita mieleen. Yksi niistä asioista on se, että kiintymyssuhteen kehittymisen vuoksi olisi hyvä rauhoittaa aluksi elämä oman perheen keskeiseksi. Lapsen on hyvä oppia ensin tuntemaan omat vanhemmat ja vasta sitten alkaa tutustua muuhun maailmaan.
Me emme ole totelleet.
Jo hakumatkalla kyläilimme tuttavaperheessä ja kotiin päästyämme olemme tavanneet monia ihmisiä. Tietysti monet haluavat nähdä meidät. Ja me haluamme nähdä ystäviämme ja perhettämme! Tietenkin haluamme. Meillä oli heitä aivan älytön ikävä silloin, kun vietimme melkein neljä viikkoa hotellin muurien sisäpuolella tutustumassa toisiimme.
Meidän elämämme on sellaista. Me tapaamme ihmisiä, koska ihmiset ovat meille tärkeitä. Vietämme me tietysti paljon aikaa keskenämmekin. Halaamme, sylittelemme ja leikimme. Kerromme, että rakastamme. Meidän ihana perheemme!

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Onnen keskelle tuli myös suru

Siitä on nyt tarkalleen viikko. Hain koiran veljeni luota kotiin. Kävin sen kanssa viimeisellä lenkillä. Rapsuttelin sitä takapihalla ja syötin viimeisiä herkkuja. Nostin sen viimeisen kerran autoon, ja mieheni ajoi sen kanssa eläinlääkäriin.

Koiran kuolema sattuu kovasti. Tuntuu syylliseltä. Aina välillä havahdun ajattelemaan, ettei kukaan pidä huolta siitä. Se on nyt aivan yksin. Me hylkäsimme sen.

Olen onnellinen. Sain ihanan koiran, joka kulki mukana niin monessa. Kahdentoista vuoden ajan minä pidin huolta siitä ja se piti huolta minusta. Se vei minut ulos silloinkin, kun olisin mieluummin jäänyt ikuisiksi ajoiksi itkemään sänkyyn. Se juoksi minun kanssani silloin, kun oli pakko juosta kovaa, että saisi ahdistuksen salpaamat keuhkot taas toimimaan.

Minulla on aivan älytön ikävä. En saa enää koskaan silittää sen mustaa pehmeää karvaa. Se ei enää koskaan nuku jaloissani. Se ei enää saa hepuleita pelkästä elämän ilosta. Se ei enää ulvo, kun paloauto ajaa ohi. Sen tyhjä panta makaa kä…