Siirry pääsisältöön

Tilannepäivitys

Kotiselvitys on nyt tehty ja lähetetty Interpediaan. Pian pääsemme siis luvanhakupuuhiin. Olemme todella tyytyväisiä kotiselvitykseen. Teimme pieniä tarkennuksia asiavirheisiin ja siinä kaikki. Realistinen toive olisi, että hakemuksemme olisi lautakunnan käsittelyssä ennen kesälomia.

Kävin myös polilla endometrioositilanteen huonontumisen vuoksi. Lääkäri otti ongelmani vakavasti ja sanoi hyvin painokkaasti, että tällä tavalla tilanne ei voi jatkua. Hän ei kuitenkaan suositellut laparoskopiaa aivan heti, vaan ensin kokeillaan kuivattamista lääkkeillä. Kystakin on nimittäin pienentynyt entisestään. Sain valita Procrenin ja Visannen välillä. Valitsin Visannen, koska Procrenista minulla on vain huonoja muistoja kesästä kuumien aaltojen ja kaikkien muiden sivuoireiden kanssa. Visanne tosin alkaa vaikuttaa hitaammin ja on aika kallis. Lääkäri kuitenkin kirjoitti minulle B-lausunnon, jonka kanssa Visanne on erityiskorvattava. Väsymyksestäkin oli puhetta ja kävin sen vuoksi verikokeissa. Kilpirauhasarvot, hemoklobiini ja valkosoluarvot ovat viitearvojen sisällä. Väsymys voi toki selittyä ihan kivuillakin.

Nyt kivuttomia päiviä on ollut jo melko monta. Tänään taitaa olla menossa yhdestoista kivuton päivä. Nyt tosin vasen munasarja on parin tunnin aikana tehnyt olemassaolonsa minulle selväksi, joten ennustan kipujen alkavan pian.

Konkreettiset etenemiset sekä adoption että sairauden hoidon saralla ovat helpottavia. Olen siis ihan hyvillä mielin näistä juuri nyt. Väsymyksen hoitoon on kai alettava aivan perinteisin keinoin. On nukuttava juuri niin paljon kuin nukuttaa. (Se on tosin aika vaikeaa, koska joudun arkisin heräämään viiden aikaan aamulla.)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kilpirauhasesta: ei riitä, että arvot ovat viitearvojen sisällä. Kannattaa pyytää arvot itselle ja tutkia asiaa…
Väärin diagnosoitu kilpirauhanen on on yksi tavallisimpia väsyttäjiä.
Illusia sanoi…
Tässä vaiheessa olen siis saanut arvot itselleni suoraan labrasta tekstarilla. Lääkäriltä tulee myöhemmin varsinainen tulkinta arvoista. Minulla ei todellakaan ole googlettamista suurempaa asiantuntemusta noiden arvojen tulkintaan. Niinpä toki odotan lääkäriltä tulevaa viestiä, mutta tässä vaiheessa siis vaikuttaisi, että veriarvoissa ei ole mitään huolestuttavaa.

Luen mielelläni neuvoja siitä, miten tulosta vosi sen enempää tutkia.
Anonyymi sanoi…
Hei tuo on muuten totta, että kilpirauhasen vajaatoiminta on aivan tolkuttoman alidiagnosoitu sairaus. Eksyin vasta nyt tähän blogiisi ja muutaman jutun olen lukenut, mutta lapsettomuudesta kärsin minäkin, kunnes vihdoin satuin törmäämään oikeaan endokrinologiin ja sain lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan, mikä sekään ei ole niin yksinkertainen juttu... Lääkitystä pitää usein säätää pitkäänkin, kunnes löydetään oikea annostus sekä kombinaatio. Itselläni on yhdistelmälääkitys T4 ja T3. Minulla todettiin myös maitoproteiiniallergia, joka siis usein on periytyvää äidiltä tyttärelle, joka ei kuitenkaan oireilee mitenkään, mutta aiheuttaa lopulta autoimmuunisairauden nimeltä hypotyreoosi (kilpirauhasen vajaatoiminta) - hitaasti ja usein huomaamatta. Itse olin kärsinyt väsymyksestä teini-iästä saakka ja aina kaikki verikokeet kivasti viitteissä. Lasta olin toivonut koko ikäni, mutta mitään syytä lapsettomuudelle ei löytynyt. Sain yhden varhaisen keskenmenon, mutta siinä kaikki, kunnes todellakin vuosi endokrinologin käynnistä ja lääkityksen hiomisesta ensimmäisellä ivf-hoidolla olin raskaana.
Kilpirauhasen toiminta todella vaikuttaa aivan kaikkeen kehossa, ja se kannattaa tutkia huolella. Suosittelen lämpimästi esim. Kari Raij nimistä lääkäriä. Endokrinologin titteli ei vielä takaa sitä tässä Suomen maassa, että saisit asiantuntevaa apua tuolla saralla... saati sitten, jos kyseessä on yleislääkäri...
Olen ikionnellinen pitkästä vuosien, vuosien lapsettomuuden tuskasta, surusta, katkeruudesta, vihasta, epätoivosta kärsineenä, että sain elämässäni kohdata juuri nuo oikeat ihmiset ja nyt minun vieressäni nukkuu kohta vuoden ikäinen ihana poika.
Minäkin olin jo ikään kuin luovuttanut, että voisin saada biologisen lapsen ja mietin adoptiota, juurikin jotain söpöä suklaan ruskeaa nappisilmää :)
Tämä minun tarinani saikin sitten toisenlaisen käänteen ja ties vaikka poikamme saa vielä sisaruksen jostain kaukaa.
-Vihdoinkin äiti 39v.-
Illusia sanoi…
Kiitos tarinasi jakamisesta ja suuret onnittelut siitä, että lopulta onnistuit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…