Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Neuvoja

Kun taistelu hedelmöityshoitojen kanssa on kovimmillaan, haluavat ihmiset löytää lohduttavia sanoja. Usein nuo sanat lausutaan neuvojen muodossa ja kaikki lapsettomuuden kanssa taistelleet kyllä tietävät, kuinka hyödyllisiä nuo neuvot ovat. "Älä stressaa." "Ajattele positiivisesti." "Kaikella on tarkoituksensa." "Oletko kokeillut sitä, tätä tai tuota?" ja tietysti: "Nauttikaa nyt kaksin olosta. Tehän voitte vaikka matkustella."

Kun suurin suru biologisesta lapsettomuudesta oli selätetty ja adoptioprosessi jo käynnistetty, aloimme todella tietoisesti nauttia olostamme kahdestaan. Olemme matkustelleet, olemme syöneet ulkona, olemme tehneet paljon töitä. Olemme eläneet kunnon dinkkuelämää. Se on ollut oikein hyvää elämää. Siihen on kuulunut paljon ihanaa, monia elämyksiä, ylellisyyttä, nautiskelua ja hyvää oloa. Siihen on myös kuulunut paljon stressiä, väsymystä, kinaa ja kolotuksia. Toisinaan siihen on myös kuulunut tylsiä, väsyneitä viikonlopun iltoja Poliisit-maratonin parissa. Tai sitä, että yhteinen tekemisemme kulkee aina samoja latuja: Mennäänkö kahville? Joo, mihin? En tiedä. Sinne? Plääh. Tänne? Äh. ja niin edelleen.

Lopulta tuntuu siltä, että dinkkuvaihe on meidän elämässämme todellakin jo nähty. On aika uudistua. On aika muuttaa elämää. Lapsen saaminen on siis aivan täydellistä. Näin jälkikäteen ajatellen tämä on kaikista paras mahdollinen ajankohta lapsen saamiselle. Nyt vihdoin olemme todella valmiita.

Nyt saamme uudenlaisia neuvoja: "Lapsen saaminen muuttaa sitten todellakin kaiken. Tämä teidän pitää ymmärtää. Ei voi enää matkustella samaan tapaan. Ei voi enää viipyä myöhään kaupungilla. Ei voi enää tehdä töitä samaan malliin. Lapsen kanssa kaikki on erilaista."

Kuten neuvot yleensä, tämäkin ärsyttää. Emme ole tyhmiä. Tiedämme, että elämämme muuttuu. Haluamme, että elämämme muuttuu. Samalla tiedämme myös, että emme voi ruveta vanhemmiksi vain teoriassa. Meidän ei kannata istua kotona harjoittelemassa lapsiperheen elämää ennen kuin lapsi tulee. Meidän ei kannata rajoittaa olemistamme ja menemistämme vielä.

Minun mielestäni meidän kannattaa elää tätä dinkkuelämää niin täysillä kuin pystymme. Meidän kannattaa keskittää energiaamme muuhun kuin odottamiseen. Sillä tavalla aika kuluu nopeammin.

Ja hyvällähän tämäkin taas sanotaan. Huolehditaan ja halutaan auttaa. Ymmärränhän minä sen.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Uudenlainen aika

Vips vain ja kaikki muuttui meidän lapsenodotusmaailmassamme positiiviseksi. Olemme odottajia ja uskallamme jo käyttää kun-konjunktiota. Ystävät ja sukulaisetkin ovat innoissaan. Niin moni on osallistunut odotukseemme hiljaa ja uskaltaa nyt osallistua siihen vähän näkyvämmin.

Kun naapuri pahoitteli silmää vinkkaillen taloyhtiömme lasten vähyyttä ja toivoi lapsenlapsilleen leikkikaveria, saatoin ylpeänä kertoa, että tulossa on. Reaktio oli uskomattoman positiivinen ja naapuri toivoi lyhyttä odotusta ja sitä, ettemme missään tapauksessa muuttaisi täältä pois.

Kun matkustimme lomamatkalle, uskalsimme jo pohtia, olisiko tämä viimeinen kahdenkeskinen lomamatkamme pitkään aikaan. Ehkä ensi kesänä emme enää uskalla varata kallista lomamatkaa. Saattaahan olla, että matka joudutaan perumaan ja suunta vaihtamaan kohti Etelä-Afrikkaa. Ehkä seuraavaksi lomakohteeksi onkin valittava jotain lapsiystävällisempää ja saamme matkustaa sinne juuri oikean kokoisena perheenä.

Kun katselemme yhdessä pieniä suklaanvärisiä lapsia, sulamme hellyydestä. Kun jompikumpi meistä huomaa afrikkalaista alkuperää olevan lapsen, hän aina kääntää toisenkin huomion tähän. Tuijottelemme näitä pienokaisia hymyillen kuin hölmöt. Katselemme lapsia myös arvioiden. Onkohan meidänkin lapsemme tuon ikäinen, kun hän tulee? Osaakohan hänkin seisoa, kävellä tai juosta? Tapaileekohan hänkin jo sanoja?

Välillä taas tulee pieniä paniikin hetkiä. Mistä minä tiedän, kuinka lasta hoidetaan? Olenhan käyttänyt paljon energiaa pysyäkseni heistä loitolla. En osaa vaihtaa vaippaa. En osaa pukea lasta sopiviin vaatteisiin. En tiedä, minkä ikäinen lapsi vielä tarvitsee pinnasänkyä tai minkälaiset rattaat hänelle pitäisi ostaa. En osaa lohduttaa itkevää lasta. Mitä jos hän vain itkee, enkä osaa tehdä asialle mitään?

Ja toki tiedän, että saamme paljon apua. Lastenkodin työntekijät auttavat meitä, ystävät auttavat meitä, sukulaiset auttavat ja isovanhemmat ovat taatusti apuna.

Hän on ehkä jo syntynyt tai sitten hän syntyy ihan minä hetkenä vain. Tieto siitä on juuri nyt maailman paras tunne.