Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2015.

Tylsää! Pitäisi kai verkostoitua uudelleen

Olemme viimeaikoina tuskastelleen mieheni kanssa sitä, että alamme olla ainoita kaksin eläviä ystäväpiirissämme. Aikaisemmin löysimme helposti seuraa ystävistämme, kun halusimme ulos syömään, tarjota illallisen kotonamme tai mennä viettämään iltaa baareihin. Oli helppoa kysellä tuttuja mukaan ja usein jotain kivaa järjestyikin.

Aloimme ajatella asiaa, kun kävimme pari viikkoa sitten kaupungissamme järjestettävässä juomaan ja ruokaan liittyvässä tapahtumassa kaksin. Seuraksemme pöytään istahti meille entuudestaan tuntematon noin 70-vuotias pariskunta. Oli oikein mukavaa istua iltaa ja jutella näiden ihmisten kanssa. Kun sitten suunnittelimme piipahtavamme tapahtumassa uudelleen pari päivää myöhemmin, aloimme miettiä mukaan kutsuttavia tuttuja. Pohtimisen lopputuloksena oli se, että kaikki potentiaaliset tutut elävät lapsiperheen elämää, jossa heitä ei kutsuta istumaan iltaa lyhyellä varoitusajalla (varsinkaan ilman lapsia). Melkein alkoi harmittaa, ettemme pyytäneet siltä aikaisemman i…

Nyt se vihdoin on ihanaa!

Bloggasin reilu vuosi sitten siitä, kuinka adoptioprosessi ei siinä vaiheessa tuntunut ihanalta. Silloin koin, että kertoessani adoptiosta kerroinkin oikeastaan lapsettomuudesta ja ihmisten reaktiot tuntuivat aivan vääriltä. Tuo bloggaus synnytti paljon keskustelua ja on myös noussut blogini luetuimpien tekstien joukkoon.

Keskustelussa oli monta puolta. Ensinnäkin moni koki negatiivisen reaktioni tuttavani "ihanaa"-kommenttiin epäreiluksi. Moni olisi itsekin sanonut juuri jotain sellaista. Siinä vaiheessa oma negatiivisuuteni kumpusikin oikeastaan siitä, että ristiriita omiin senhetkisiin tunteisiini verrattuna oli todella suuri.

Keskustelussa kyseenalaistettiin myös valmiuteni adoptiovanhemmaksi, koska suru oli edelleen niin kesken. Tuollainen kyseenalaistaminen on aina vaarallista ja osuu kyllä yleensä hermoon. Se tuntui aikanaan epäreilulta ja tuntuu se siltä myös edelleen. Onneksi suruprosessi ja muutenkin tunteet muuttuvat ajan myötä. Meidän adoptioneuvontamme on myös k…

Ihanat kommentit

Usein tässä ja monissa muissakin lapsettomuusblogeissa tulee kirjoiteltua niistä ikävistä ja kurjalta tuntuvista kommenteista ja neuvoista, joita meille tahattomasti lapsettomille sanotaan aika lailla. On kuitenkin olemassa myös se toinen puoli. Monen monta kertaa minulle on kommentoitu aiheesta todella ihanasti, kauniisti ja kannustavasti. Ympärilläni on oikeasti paljon hienoja ihmisiä, jotka ovat osanneet valita sanansa juuri oikein.

Kannustamista ja mukana elämistä on toki monenlaista. On todella voimauttavaa tietää, että mukanani tällä taipaleella on ollut niin monta ihmistä. Nyt kun saan vihdoin jakaa iloisia uutisia, huomaan, kuinka moni oikeasti onkin odottanut minun kanssani. Niin paljon onnitteluja on uudessa tilanteessa satanut.

Tänään aamulla aloin kuitenkin muistella erästä ihanaa kommenttia, joka minulle sanottiin jo hoitotaipaleemme alkupuolella. Ensimmäinen ivf-kierros oli alkamassa ja olin poliklinikalla käymässä. Lääkärin tapaamisen jälkeen menin hoitajan juttusille. …