Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Kuinka se voi olla toisille niin luonnollista?

Ihmettelen aika usein, kuinka luonnollisesti lasten vanhemmat juttelevat lapsistaan. Lapset ovat ihan arkisten kahvipöytien keskusteluaihe eikä kukaan tunnu hätkähtävän puhuessaan päiväkotikuvioista tai ruokailuista tai harrastuksiin kuljettamisista tai muusta. Niistä ihan vain jutellaan ja itse tunnen aina pudonneeni paikalle ulkoavaruudesta.

Voinkohan minäkin jonakin päivänä osallistua keskusteluun aivan arkipäiväisesti? Heittäisin huokauksen aamuraivareista ja pohtisin kurahaalaripulaa. En edes ymmärtäisi hätkähtää.

Vertaistuki sairauden ympärillä

En ole Endometrioosiyhdistyksen jäsen, mutta liityin joskus yhdistyksen Facebook-ryhmään nimeltä Endometrioosittaret. Ajattelin ryhmästä olevan minulle hyötyä, vaikka vierastankin ajatusta tulla määritellyksi sairauteni perusteella. Endometrioositar. En todellakaan ole! Kamala nimitys kamalaa tautia sairastavalle. Miltä kuulostaisi vaikkapa syövätär tai reumatar? Aika järkyttävälle minusta.

Joka tapauksessa liityin ryhmään, jotta saisin tietoa ja tarvittaessa myös muuta vertaistukea. Pari kuukautta sitten huomasin kuitenkin ryhmän toimineen minun kohdallani aivan päinvastoin. Ryhmä on täynnä toinen toistaan pahempia tarinoita endometrioositapauksista, joita ei saada hoidetuksi millään konstilla. On työkyvyttömyyttä, jatkuvia leikkauksia, epäonnistumisia ja uskomattoman pahoja kipuja.

Astuin ansaan, jossa kuvittelin oman tilanteeni olevan aika hyvä. Pystyn käymään töissä ja pärjään lopulta melko kohtuullisilla kipulääkemäärillä. Monella muulla on paljon pahempi tilanne. Kuvittelin, ett…

Taas yksi mekko pilalla!

Olen ollut todella kipeä viikon ajan ja vatsani on turvonnut kamalan suureksi. Vähän jo ehdin tätä pelätä, mutta tänään se sitten tuli työpäivän keskellä:
"No mutta, mitäs mitäs? Eilen jo katselin, että..."
"Siellä ei ole kyllä yhtään mitään."
Ja sitten ne pakolliset onkosinullalapsia ja vielähänontoivoa ja minullakinontuttujokakahdenkymmenenvuodenjälkeenonnistui.

Ja minä vain hymyilin ja juttelin kuin niitä näitä. Mitäs sellaisessa tilanteessa olisi muutenkaan voinut tehdä? Ei ollut mahdollisuutta lähteä tai antaa tulla sitä kaikkea.

Minulle tuli niin kamalan paha mieli. Olen todella kipeä. Olen turvoksissa enkä mahda sille mitään. Olen väsynyt. Ja minun pitää varoa näyttämästä vatsaani, ettei joku sohaisisi juuri siihen kipeimpään kohtaan. Taas yksi mekko, jota ei kannata pukea päälle. Äitiysmekko naiselle, joka hauduttaa kohdussaan pelkkiä pesäkkeitä.

Leikkauspäivitys

Leikkauksen suunnitteluaika on marraskuun alussa. Olen pohtinut leikkausta paljon. Olen myös ollut kipeänä paljon. Kipeänä oleminen on leikkauspohdiskelun kannalta hyvä. Se konkretisoi leikkauksen tarvetta. Onneksi suunnitteluaika on pian. Sitten tiedän taas paljon enemmän ja voin valmistautua edelleen.

Arcoxia-särkylääke on ollut minun kohdallani aivan turha. Sain ohjeeksi syödä sitä päivittäin, mutta ei siitä ole mitään hyötyä. Olen joutunut kuitenkin syömään Ketorinia ja Panadolia tai Panacodia.

Soittelin leikkauspolille, jotta saisin tietää edes suunnilleen leikkausaikaa, mutta aikataulun arviointi siellä oli todella hankalaa. Kaikki riippuu siitä, mitä tehdään. Ilmeisesti pystyn jonkin verran vaikuttamaan myös itse siihen, milloin leikkaus on. Sairausloman kestoakin yritin selvittää, mutta arviointi on tietysti siinäkin vaikeaa. Hoitaja heitti arvioksi kolme viikkoa.

Nyt on sitten odoteltava suunnitteluaikaa, koska ennen sitä en oikeastaan tiedä vielä mitään. Ärsyttävää, koska ha…

Liebster award

Sain haasteen Suunnittelemattomuuksissaankin-blogin Spukalta. Kiitos siitä! Pointtina on siis haastaa bloggaajia vastaamaan kysymyksiin ja jatkamaan haastetta edelleen. 
Tässä kysymyksiä ja vastauksia:

1. Tärkein asia minkä olet oppinut blogitaipaleesi aikana? Olen oppinut, että kirjoittaminen on minulle todella hyvä tapa ajatella. Olen myös oppinut, että rehellinen tunteiden jakaminen tekee hyvää sekä kirjoittajalle että lukijalle. 

2. Mikä vuodenaika kuvaa sinua parhaiten? Olen syksyihminen. Syksyllä alkaa aina uusi aika ja syksyssä on paljon energiaa. 

3. Mikä on unelma-ammattisi ja miksi?
Aikaisemmin halusin toimia kirjojen kustannusalalla, koska lukeminen on ollut minulle aina tärkeää. Nykyinen ammattini opettajana ei ollut minulle unelma etukäteen, mutta juuri nyt se on aivan parasta. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä oppimateriaalia. Se kiinnostaa minua, koska sillä tavalla pystyisin kokoamaan yhteen vanhan unelma-ammattini ja nykyisen ammattini. Olen äärettömän kiinnostunut opettamasta…