Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kokonaiskuulumiset

Tämä on lapsettomuusblogi ja sen vuoksi kirjoitan tänne tietysti lähinnä lapsettomuuteen liittyvistä asioista. Se aiheuttaa sen, että toisinaan blogini tuntuu täyttyvän pelkästä valittamisesta. Nyt se on täyttynyt endometrioosista ja sen aiheuttamista ongelmista.

Ei minulle silti kuulu pelkästään huonoa ja kipuja. Kokonaisuutena minulle kuuluu oikein hyvää. Olen äärimmäisen innostunut työstäni ja olen opintojeni loppusuoralla. Kesäkuussa valmistun ja siitä eteenpäin kaikki opiskelu on täysin vapaaehtoista. Nautin tällä hetkellä myös siitä, että ammatillinen itsetuntoni on kasvanut ja tiedän osaavani työni. On ihanaa olla tekemisistään varma ja nauttia olostaan työpaikalla.

Olen juuri nyt todella kärsivällinen lapsen odottamisen suhteen. On ihanaa, että hän on tulossa, mutta minulla ei ole kamala kiire. Hän tulee, kun on sen aika.

Minulla on upeita ystäviä ja tämän syksyn aikana olen myös saanut tutustua uuteen ihmiseen, joka tuntuu aivan erilaisesta elämäntilanteestaan huolimatta sielunsiskolta. Eniten ihanissa ystävissäni harmittaa se, että en ehdi tapaamaan heitä tarpeeksi.

Myös molemmat perheeni ovat todella ihania. Lapsuudenperheeni on todella tärkeä ja olen onnellinen siitä, että välimme ovat parantuneet huimasti viimeisinä vuosina. Oma pieni perheeni on myös ihana. Rakastan lemmikeitämme ja miestäni ja kotiamme. Täällä kotona on niin hyvä olla.

Ei siis todellakaan pelkkää kurjuutta ja kärsimystä. Paljon ihanaa, innostavaa ja lämmintä. Paljon rakasta.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Ehkä en olekaan niin kipeä

Ihmismieli ja keho on kummallinen juttu. Sillä samalla hetkellä, kun kipu loppuu, se unohtuu. Alkaa tuntua, että sen on ehkä kuvitellut kokonaan. Alkaa epäillä koko sairautta. Olenkohan liioitellut kivut? Mitä jos leikkauksessa mistään ei löydykään endometrioosipesäkkeitä? Mistä oikein valitan? Onko kaikki kuitenkin ihan hyvin.

Ja sitten pari päivää myöhemmin kivut alkavat uudelleen. Ne taittavat kehon kasaan, haittaavat unta, puristavat, hakkaavat, vääntävät ja kuumottavat kehossa. Niistä tulee taas kerran todellisuutta. Yhtäkkiä ei enää epäilytäkään, kunnes taas helpottaa.

En taida ikinä oppia.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Vaiennettava sairaus

Kun olen kipeä endometrioosistani, kerron siitä vain läheisille. Heille toisinaan ehkä vähän liikaakin, mutta jotenkin ääneen sanominen auttaa. Tai joskus se auttaa. Joskus se aiheuttaa hankalaa myötätuntoa. Sellaista avutonta, johon joutuu sitten aina toteamaan, että kyllä tämä tästä ja eihän tämä nyt niin paha kuin silloin ennen ja leikkaus sitten hoitaa tämänkin ja ei tarvitse minusta huolehtia.

Niinä kipeinä hetkinä en kestä, kun joku voivottelee julkiseksi sopivaa sairauttaan sosiaalisessa mediassa tai työpaikan kahvihuoneessa. Sopivan sairauden kanssa se on sopivaa. Sitten saa myötätuntoa ja kaikki on taas hyvin.

Eräänä päivänä sairastuin flunssaan ja kirjoitin siitä sosiaaliseen mediaan. Herutin myötätuntoa ystäviltä ja tutuilta. Sain tsemppaavia viestejä ja se oli oikein mukavaa. Flunssa on juuri sellainen julkiseksi sopiva ja vähän ärsyttävä tauti, johon voi toivottaa tsemppiä ja pikaista paranemista.

Endometrioosiin en voi heruttaa myötätuntoa somessa tai taukohuoneessa. En voi kertoa kipupäivistä. Kun joudun leikkaukseen, en voi kertoa siitä somessa. Se ei vain tunnu sopivalta. Nämä suvunjatkamiseen liittyvät elimet ovat nääs tabu. Julkisessa keskustelussa niitä ei ole olemassa. Jokapäiväisessä elämässä niitä ei ole olemassa. Työpaikalla niitä ei ole olemassa. Niiden olemassaolo näkyy vain pieninä viittauksina "niihin päiviin". Ne päivät ovat ainoa haitta, mitä niistä saa ihmiselle tulla. Muista vaietaan ja niin vaikenen minäkin.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Eräänä päivänä otin toisten kuukautisetkin pottuiluna

Työkaveri huikkasi vessan oven takaa avunpyynnön. Hän olisi tarvinnut sidettä. Huomasin ärsyyntyväni. Miksi hän minulle leijuu kuukautisillaan? Kuinka minulla muka olisi side? Eihän minulla ole ollut kuukautisia enää moneen vuoteen! Eihän minulla ole kohta enää kohtuakaan! On varmaan todella hienoa, kun on kroppa, joka toimii aivan oikealla tavalla.

En tietenkään sanonut mitään muuta kuin pahoittelut siitä, että minulla ei ollut sidettä mukana. Ajatuksissani olin kuitenkin täysin kohtuuton. Eihän se hänen vikansa ollut eikä hän olisi millään voinut tietää, että oven takana olin juuri minä ja että juuri minulle tämäkin asia on vaikea. Eräänä päivänä olin ajatuksissani täysin kohtuuton ja varmasti tulen jatkossakin olemaan.

torstai 12. marraskuuta 2015

Verho välissä

Lapsettomuus eristää. Kuin olisi läpinäkyvän muoviverhon takana eikä näkisi ja kuulisi aivan tarkasti. On melkein samassa tilassa, mutta ei kuitenkaan aivan pääse joukkoon mukaan. Se verho laskeutuu heti, kun työpaikan kahvipöydässä alkaa voivottelu lapsiperheen arjen raskaudesta tai kun kaveriporukassa kaivetaan esiin vastasyntyneen kuva ja ihastellaan. Se laskeutuu, kun yksi ilmoittaa olevansa raskaana tai kun Facebook-seinällä ilmoitetaan vauvan mittoja.


Niitä tilanteita en vain osaa vielä käsitellä. En osaa puhua siitä, kuinka perheenäiti käyttää iltansa ruuanlaittoon enkä siitä, millainen lahja synnyttäneelle työkaverille pitäisi ostaa. En tiedä, mihin katsoa tai mihin laittaa käteni. Enkä osaa vuorosanojani. En ole saanut sitä käsikirjoitusta. Yritän kyllä kovasti olla tilanteessa rennosti, mutta en osaa. Lopulta se purkautuu ylimitoitettuna naureskeluna tai vaivautuneena poistumisena. 

torstai 5. marraskuuta 2015

Tammikuussa leikataan

Tänään oli leikkauksen suunnittelupäivä. Minut leikataan tammikuussa ja tarkka aika selviää vähän myöhemmin.

Tapaamisessa oli paikalla leikkaava lääkäri, kandi sekä aivan uskomattoman ihana hoitaja, joka piti minusta koko ajan aivan mahtavasti huolta. Tapaamisesta jäi todella mukava mieli. Minun mielipidettäni pidettiin arvossa ja sain itse olla mukana päätöksenteossa.

Mitä sitten päätettiin? Tammikuussa minulta poistetaan ainakin kohtu ja toinen munasarjoista tähystysleikkauksessa. Toisen munasarjan kohtalo jää ratkaistavaksi leikkauksessa. Riippuu paljon löydöksistä, jätetäänkö munasarja paikalle. Jos se jätetään, selvitään kehon omalla hormonituotannolla, mutta otetaan riski siitä, että endometrioosi pääsee vielä kasvamaan. Jos munasarja joudutaan poistamaan, edessä ovat vaihdevuodet ja hormonikorvaushoito.

Olisin voinut tehdä päätöksen tästä jo heti nyt, mutta päätös oli sen verran vaikea, että se on varmasti helpompi tehdä siinä vaiheessa, kun nähdään, kuinka paljon ja millaista kasvusto on. Endometrioomaa saattaa olla myös virtsarakon seinämissä ja voi olla, että myös virtsarakkoa leikataan. Saattaa siis olla, että virtsarakkoon joudutaan tekemään reikä. Tällaisessa tapauksessa joudun elämään katetrin kanssa pari viikkoa, jotta virtsarakko saadaan kasvamaan umpeen.

Paljon on sulateltavaa, mutta toisaalta odotan jo leikkausta. On hyvät mahdollisuudet päästä sillä endometrioosin aiheuttamista ongelmista eroon. Kyllä tämä tästä.