Siirry pääsisältöön

Ahdistusta ilmassa

Pitkään jatkunut ahdistus, väsymys ja stressi purkautuivat eilen hervottomana itkukohtauksena pienen kinastelun jälkeen. Itkin miehen sylissä ääneen. Tänään heräsin silmät itkusta turvonneina ja nenä tukkoisena. Koko päivän olo on ollut melko heikko. Välillä paleltaa, välillä sattuu vatsaan, välillä nenä tuntuu kuivalta ja tukkoiselta. Pelkään leikkausta siirtävää flunssaa. Pelkään leikkausta.

Torstaina kävin esikäynnillä ja kaikki tuntuu oikealta. Sairaalan henkilökunta oli ihanan kannustavaa. Tulin kuulluksi ja nähdyksi. Vaikka käynti oli hyvä, sen myötä ahdistus kasvoi. Leikkaus on jo niin lähellä.

Tänään ahdistus on kasvanut iltaa kohden. Tunnen oloni kärsimättömäksi ja levottomaksi. En koko ajan muista hengittää ja yhtäkkiä olenkin ihan hengästynyt. Olen ahdistuksesta aika yllättynyt. En ole yleensä kamalan kova jännittämään.

Kylläpäs tulee epämääräistä tekstiä. Ei pysy ajatus koossa.

Muistin tämän Facebookissa muinoin jaetun linkin. Auttaa vähän. http://31.media.tumblr.com/b1406ea40336dc68e5404b380c391d96/tumblr_nsj9tcMOgY1qkv5xlo1_500.gif

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Jännittäminen on luonnollista, leikkaus on iso juttu. Toivottavasti se menee hyvin ja ennen pitkää helpotuksen kipuihin. Tsemppiä matkaan!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!