Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kasaantuminen

Vaikka olenkin jo tottunut lapsettomuuteen ihan hyvin enkä enää sure aktiivisesti, tulee toisinaan päiviä, jolloin oman tilanteen muistutukset kasaantuvat. Tämä oli sellainen päivä.

Ensin äitiyslomalainen kävi työpaikalla tervehdyskäynnillä. Ei se lapsi eikä se äitikään vielä, mutta ne ihastelijat, jotka lepertelevät ja lässyttävät.

Illalla harrastuksen parissa tuttu vietti ensimmäistä äitiyslomapäiväänsä. Tukala olo. Saisi jo tulla. Enää muutama viikko. Ei se raskaana oleva äiti eikä se vauva siellä vatsassa, mutta ne kyselijät ja toivottelijat ja tsemppaajat.

Harrastuksen lopussa ilmoitus puoliväliin edenneestä raskaudesta. Vähän puolihuolimattomasti. Vähän vitsaillen. Se oli tälle päivälle liian mones.

Olen ehkä toipunut jo vähän liikaa. Minun seurassani ei enää osata olla varovaisia. Minä olen oppinut liian hyväksi peittelijäksi. Minähän olen vahva. Selviytyjä. Uskomaton. Ja toisaalta edelleen rikki. Haavoilla. Väsynyt. Pettynyt. Nurkkaan unohdettu.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Pieni päivitys

Huh! Ihan supermonta asiaa kirjoitettavana, mutta ihan liian vähän aikaa juuri nyt.

Elämä on jo ihan tavallista, vaikka ensimmäisten parin työviikon aikana vielä vähän epäilytti, pitäisikö saikkua jatkaa. Toipumisesta pitää kyllä vielä kirjoittaa paremmin. Siinä oli kuitenkin niin monta asiaa.

Lapsiasia seisoo edelleen. Jono on ollut paikallaan noin marraskuusta asti. Silti ei hermostuta. Kaikki siis hyvin.

Hyvä uutinen: Opintosuoritukset on tehty ja varsinainen paperi tulee kuun lopussa. Enää ei tarvitse opiskella mitään. Tästä lähtien kaikki opiskelu on vapaaehtoista. Kauan se kesti ja oli ihan superrankkaa, mutta nyt pelkkä työnteko riittää. Kaikeksi onneksi paperit saapuvat myös ajoissa kevään työnhaun kannalta. Huh!