Siirry pääsisältöön

Arki alkaa

On ollut mukavaa saada kysymyksiä kommentteihin kuulumisista. Tekstejäni tosiaan luetaan!

Kuulumisia ei kovin kamalasti ole. Olen lomaillut pari viikkoa ja tänään, loman viimeisenä päivänä, tunnen oloni lähes yhtä väsyneeksi kuin loman alussa. Luulen, että olen ollut uupuneempi kuin olen kuvitellutkaan. Vedin itseni vuosi sitten opiskelujen ja kipujeni kanssa niin piippuun, että tarvitsisin varmaan toipumiseen toisen vuoden verran lomailua. Töissä ei kuitenkaan oikein pysty ottamaan rennosti. Syksy oli töiden puolesta rankempi kuin koskaan aikaisemmin. Onneksi en enää käytä iltoja ja viikonloppuja opiskeluun!

Olen käynyt pari kertaa mielenterveyshoitajalla keskustelemassa kaikesta rankasta. Minulla on ollut rankkaa ja vaikeaa noin kuuden vuoden ajan ja lapsettomuus lohkaisi ajatuksista suurimman osan. Niinpä olen jättänyt muita asioita käsittelemättä ja näppärästi paennut ajatuksiani töihin ja opiskeluihin. Nyt on viimein aikaa ja voimia käsitellä.

Olen myös pyrkinyt hoitamaan kipujen ja opiskelujen kangistamaa kroppaani. Olen käynyt osteopaatilla ja hieronnassa ja keskittynyt venyttelemään, jumppaamaan ja rentoutumaan.

On varmasti viisasta keskittyä hoitamaan itseään tässä vaiheessa. Olisi hienoa voida mahdollisimman hyvin siinä vaiheessa, kun lapsi viimein tulee.

Mitään virallisia väliaikatietoja tässä vaiheessa ei saada. Seuraava virallinen eteneminen on se, kun Interpediasta soitetaan lapsiesityksen kanssa. On kuitenkin mahdollista seurata omaa tilannetta muiden lapsiesitysten kautta. Niitä näkee Interpedian nettisivuilta. Facebookissa on myös ryhmä, jossa voi seurata omaa etenemistä epävirallisen listan avulla.

Keinoja kartalla pysymiseen siis on, mutta tässä vaiheessa tilanne on myös se, että jono ei etene järjestyksessä eli periaatteessa lapsiesitys voi tulla milloin vaan. Olemme asettaneet itsellemme ajatuksiin loppuvuoden 2017 tai alkuvuoden 2018. Se on todennäköisesti realistista, jollei suuria muutoksia tule.

Seuraava konkreettinen juttu on se, että lupamme vanhenee kesäkuussa. On siis piakkoin otettava yhteyttä sosiaalityöntekijään ja aloittaa luvanuusimisprosessi.

Tunnelmat adoption suhteen ovat edelleen todella kärsivälliset. Mikäs tässä odotellessa, kun lapsi on jo tulossa.


Kommentit

Ruska sanoi…
Kiitos aidosta tekstistäsi. Lopputulema tuntui voimauttavalta, toivon täyteiseltä. Onnea matkallenne kohti adoptiota ja vanhemmuutta. Siellä jossain on Hän <3
Anonyymi sanoi…
Tsemppiä tulevaan ja jaksamisia paranemiseen <3
Anonyymi sanoi…
Kiva kuulla sun ajatuksia ja kuulumisia! :) Voimia! Komppaan ensimmäistä kommentoijaa: upean levollinen olo huokuu levollisuutta!
Nemmuliini_ sanoi…
Löysin blogin, kun selailin lapsettomuusaiheisia blogeja. Blogisi on ihana! Jännityksellä odottelen milloin tulee ilmoitusta teidän tulevasta lapsesta! 😊 tsemppiä!
Illusia sanoi…
Kiitos teille kommenteista! Olo on tosiaan lapsen suhteen levollinen. On ihanaa odottaa häntä, joka on oikeasti tulossa.
Tiinu sanoi…
Voi miten upeita uutisia. <3 Olette jo niin lähellä. Tsemppiä odotukseen!
Jenna sanoi…
Tsemppiä tulevaan. <3
Anonyymi sanoi…
Moi! Mitä kuuluu? :)
Illusia sanoi…
Kiitos kysymästä! Ei oikeastaan kuulu mitään ihmeellistä. Arki rullaa tavanomaista tahtiaan. Toisaalta ihmeellistä on juuri se, että mitään kamalan surullista ei ole meneillään. Voin oikeastaan aika hyvin juuri nyt.
Anonyymi sanoi…
Hei, lueskelin blogiasi, ja jäin miettimään, mitä teille nyt kuuluu? Terveisin M

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…