Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kyllääntymispiste saavutettu

Olen puhunut, kirjoittanut ja lukenut lapsettomuudesta viimeisen kuukauden aikana paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Aivan älyttömästi.

Aivan yhtäkkiä alkoi mahdottomasti kyllästyttää. Se sama tarina. Ne samat jutut. Samat kommentit. Eikä mikään muutu, koska tarina on sellainen kuin se on.

Vaikeimmista ajoista on jo neljä vuotta. En enää elä aktiivisesti surun keskellä. Kaikkein eniten tällä hetkellä elän rauhallista odotusta. Asiat ovat siis juuri nyt oikein mainiosti.

Lapsettomuudesta puhuminen on tietysti aktivoinut vanhoja tunteita. Toisaalta olen saanut asiaan liittyen paljon kommentteja. Se on ihanaa! En todellakaan tarkoita, että minulle ei saisi asiasta kirjoittaa tai puhua. Luen, kirjoitan, kuuntelen ja puhun mielelläni.

Kaikkein kyllästynein olen niihin kommentteihin, jotka olisi viisainta jättää kokonaan lukematta. Ne ovat niitä kommentteja, jotka ilmestyvät lehtien nettisivuille juttujen perään. Niissä kommentoivat ovat niitä armottomia, joita etukäteen pelkäsin. He lukevat jutut niin, että olen katkeroitunut ja jäänyt suruuni vellomaan. He eivät voi nähdä sitä, missä tilanteessa olen nyt. Että olen toipunut ja päässyt jo niin paljon eteenpäin.

Toisaalta tämä on hyvä. Mahtava piste tämän elämänvaiheen käsittelylle. Odotus-kirjan avulla saan surullisen tarinani kirjoihin ja kansiin. Siitä tehtyjen juttujen myötä olen saanut kerrattua tarinani ja laitettua siihen pisteen.

Tämän pyörityksen jälkeen on todella aika suunnata eteenpäin. On aika jatkaa onnellista odotusta, elää viimeisiä hetkiä näin, nukkua hyvin(, koska nykyään se on mahdollista), matkustella, syödä ulkona ja kaikkea sitä, mitä minulle kuulemma tulee myöhemmin ikävä.

4 kommenttia:

Donna Orkidea kirjoitti...

Olen seuraillut blogiasi pitkään, ja julkisuuteen tulosi oli mun mielestä hieno ja rohkea veto. :) Lapsettomuusasioista puhumisella ja niistä puhumattomuudella on varmasti aikansa ja paikkansa. Ehkä sun "kyllääntyminen" on myös yksi merkki siitä, että olet työstänyt asian niin valmiiksi kuin se tässä vaiheessa on työstyäkseen? Eräs fiksu sanoi mulle kerran, että asioita ei kannata olettaa pystyvänsä työstämään "kerralla pakettiin", vaan ne työstyvät sen verran kuin kulloinkin on mahdollista, ja ehkä toisessa elämänvaiheessa taas lisää, jos se on vielä silloin tarpeen.

Onnellista odotusta, rentoa elelyä ja hyvää kevättä! <3

Illusia kirjoitti...

Paljon kiitoksia kommentista. Tosi mukava lukea ajatuksiasi.

Varmasti on juuri niin, että toipuminen tapahtuu sykäyksissä. Tämä sykäys varmasti heittää pitkälle eteenpäin.

Toiveena vauva. kirjoitti...

Mulla on välillä ihan sama fiilis. Kyllästyttää puhua varsinkin uusille ihmisille lapsettomuudesta. Tai huomaan kyllästyneen niihin vastauksiin. Vaikka kuinka kertoisi yksityiskohtaisesti niistä tunteista mitä kokee niin aina saa vähättelyä ja sellasen tunteen, ettei toinen edes yritä ymmärtää. En jaksa nykyää edes alkaa korjaamaan tai oikomaan kun tulee niitä että no mutta saat nyt matkustella ja tehdä kaikkea mitä lapsen kanssa ei välttämättä pysty niin hyvin tekemään. joten antaa olla, oon yrittäny oikoa näitä asioita niin monta vuotta etten enää jaksa ihan samanlailla :D

Oli muuten ihana nähdä lauantaina! <3

Illusia kirjoitti...

Aika samoja polkuja ne keskustelut tosiaan kulkevat. Harvoin näihin juttuihin saa uutta näkökulmaa silloin, kun juttelee ihmisen kanssa, jolla ei ole samaa kokemusta.

Oli tosi kiva tavata lauantaina!