Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 30. toukokuuta 2017

Jatkolupa myönnetty

Tänään saimme jo aamupäivällä sähköposteihimme tiedon siitä, että Valvira on myöntänyt meille jatkoluvan kansainvälistä adoptiota varten.

Ei se epäilyttänyt, mutta tuntuu silti helpottavalta.

Ennen tämän luvan umpeutumista lapsi todennäköisesti ehtii meille. On siis aika varmaa, että tässä oli viimeisten tällaisten paperitöiden paikka

lauantai 20. toukokuuta 2017

"Nääthän, miten reipas tänään oon"

Toukokuu on minun ammatissani aina aivan mahdoton. Tekemistä on niin paljon, että pää oikeasti vähän hajoaa. Muisti pettää, ajatuksia on kerralla sata, tunnit eivät riitä. Vielä pari viikkoa on jaksettava ja sitten aivan yhtäkkiä kaikki loppuu kuin seinään.

Tämän kaaoksen keskellä pari laulua on seurannut minua korvamatoina. Lapsettomuuden kannalta niistä merkittävämpi minulle on tämä Johanna Kurkelan Ingrid:

Laulussa on niin paljon sellaista, joka osuu.

Kun olen kuunnellut tätä laulua, en kuitenkaan ajattele itseäni nyt. Vaikka minulla on töissä aivan älytön kiire, ei tämä väsymys ole mitään verrattuna väsymykseeni aikaisempina toukokuina viimeisen seitsemän vuoden aikana. Tällä kertaa olen vain väsynyt. Minun ei tarvitse taistella ollakseni reipas.

Muistan niin hyvin sen olon, joka minulla pahimpina aikoina oli. Sen uskomattoman väsymyksen, ahdistuksen ja surun. Sen, että piti oikeasti esittää reipasta koko ajan. Jos ei olisi esittänyt, ei olisi enää pystynyt nousemaan ylös sängystä.

Ja sen, kuinka helppo ihmisten on uskoa siihen reippauteen. Kuinka oikeasti kukaan ei tuntunut perusteellisesti ymmärtävän sitä, kuinka loppu olin. Eikä se ollut kenenkään syy. En voinut kertoa sitä kenellekään, koska pelkäsin romahtavani lopullisesti.

Tiedän, kuinka loputtoman uupuneita monet tätä lukevat ovat. Tiedän ja toivon, että jollakin tavalla pystyisin jonkun toisen oloa helpottaa nyt, kun jaksan toukokuunkin ilman, että pelottaa. Lämpimiä ajatuksia sinulle, jota uuvuttaa.

Pahimpina päivinä riittää, että hengittää. Parhaimpina päivinä voi yrittää uskoa, että se ei kestä ikuisesti.
Onni on päätöksestä kii, täytyy piristyy, nousta ja pukeutuu.Eikä saa jäädä vellomaan kaikkeen haikeaan niin että masentuu. 
Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, miten reipas tänään oon.Hymy huulilla työni mä teen.Ja sinä täysin sokee ootsille kuinka mä suistunut oon - pimeyteen. 
Eikö niin, täytyy selviytyy, ei saa pysähtyy. Tää oli minun syy.Kaikki muutkin kantaa taakkojaan,nyt mun pitää vaan kuoreni kovettaa. 
Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, miten reipas tänään oon.Hymy huulilla työni mä teen.Ja sinä täysin sokee oot,sille miten uupunut oon. 
Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan,vaikken oikeesti henkeä saa.Mä kyllä reipas tänään oonvaikka melkein luovutan jo. 
Miten reipas tänään oonhymy huulilla työni mä teen.Ja sinä täysin sokee ootsille miten uupunut oon
 
Biisin löysin Simpukka ry:n Spotify-listasta #LapsettomienLauantain Voimabiisilista

torstai 18. toukokuuta 2017

Ihana, Simpukka ry!

Olen armottoman myöhässä tämän tekstin kanssa. Tämä nimittäin liittyy viikko sitten vietettyyn lapsettomien lauantaihin. Oikeasti olisi kai pitänyt kirjoittaa heti lauantaina, mutta enpä kirjoittanut.

Lapsettomien lauantaina Simpukka ry järjesti Helsingissä brunssin, johon he kutsuivat meitä Odotus-kirjan ihmisiä keskustelemaan. Paikalla oli minun lisäkseni valokuvaaja Raisa Kyllikki Ranta sekä kirjassa esiintyvä Maria. Lisäksi talo oli täynnä ihania vertaisia ja Simpukan omaa väkeä.

On uskomatonta, kuinka hienosti Simpukka on onnistunut luomaan rankan aiheen keskelle näin lämminhenkisiä ja iloisia tapahtumia. Heti tilaisuuden alussa iloinen puheensorina täytti paikan ja koko ajan tilaisuus oli mielestäni enemmän iloinen kuin surullinen.

Toki Odotus-kirjan kuvia esitellessä päädyttiin myös yhteisen itkun äärelle, mutta sekin on ihanaa. Että kerrankin voi itkeä seurassa niin, että kaikki aivan taatusti ymmärtävät. Että tunteet saavat olla.

Kiitos siis kovasti Simpukka ry:lle kaikesta lapsettomien eteen tehdystä työstä! Yhdistyksen antama tuki on uskomattoman arvokasta. Minun lapsettomuuteni olisi ollut todella paljon rankempaa ilman Simpukka ry:tä. Se on aivan varma

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Trendi: "Kaksin verroin"

Tämänpäiväinen Trendi kertoo lapsettomuudesta siitä puhumisen näkökulmasta. Myös tässä jutussa mukana on minun lisäkseni Odotus-kirjassa mukana oleva Maria.

Trendi 4/2017

"Miksi sulkea toiselta se tieto, jonka avulla hän pääsee lähemmäksi minua ja voi auttaa? Vaikenemalla sulkisin itseni avun piiristä", Noora sanoo.
Lisäys 8.6.2017: Tätä juttua pääsee lukemaan Trendin blogissa: http://www.lily.fi/blogit/toimitus/miksi-lapsettomuudesta-pitaisi-puhua-entista-avoimemmin

torstai 4. toukokuuta 2017

Me Naiset: "Kuka viereesi jää?"

Tänään ilmestyi Me Naiset, jossa on juttua lapsettomuudesta minun ja mieheni sekä Odotus-kirjassa myös esiintyneen Marian ja hänen ystävänsä Annen näkökulmasta. Suosittelen!

Me Naiset 18/2017
Lehteä pääsee lukemaan myös digimuodossa: https://www.digilehdet.fi/lehti/549/me-naiset-18-2017

Lisäys 8.6.2017: Juttu löytyy myös Me Naisten netistä: http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/lapsettomuus-aina-myos-ihmissuhdekriisi-pariskunta-ja-ystavykset