Siirry pääsisältöön

Me Naiset: "Kuka viereesi jää?"

Tänään ilmestyi Me Naiset, jossa on juttua lapsettomuudesta minun ja mieheni sekä Odotus-kirjassa myös esiintyneen Marian ja hänen ystävänsä Annen näkökulmasta. Suosittelen!

Me Naiset 18/2017
Lehteä pääsee lukemaan myös digimuodossa: https://www.digilehdet.fi/lehti/549/me-naiset-18-2017

Lisäys 8.6.2017: Juttu löytyy myös Me Naisten netistä: http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/lapsettomuus-aina-myos-ihmissuhdekriisi-pariskunta-ja-ystavykset

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei! Täytyypä käydä ostamassa lehti pikaisesti!! :) Kiitti lukuvinkistä! Aurinkoa viikonloppuun!
Illusia sanoi…
Kiitos ja samoin!
Anonyymi sanoi…
Hei, en onnistunut saamaan lehteä käsiini vaan ostin vahingossa uuden lehden�� Täytyy käydä kirjastossa lukemassa lehti kunhan pääsen kotoa kaupungille ensi viikolla. Digilehti en saanut auki ilman tunnuksia..En malttaisi oottaa.. �� Mut tosi upeeta tää median huomio kirjaan liittyen ja lapsettomuusaiheen käsittely �� Hyvää lapsettomien lauantaita, toivottavasti se on teillä viimeinen ennen lapsen saapumista! <3
Illusia sanoi…
Kiitos paljon toiveesta! Oikea lehti on 18/2017. Toivottavasti löytyi kirjastosta.

Olen ollut todella otettu, kiitollinen ja yllättynytkin, että aihe on kiinnostanut mediaa näin paljon.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Miten se on jo nyt noin iso?

Jo nyt alan huomata, kuinka nopeasti lapsi kasvaa. Hän käy läpi vaiheita ja jokaisen vaiheen jälkeen hän tuntuu isommalta. Hän oppii koko ajan niin paljon. Hän puhuu koko ajan enemmän ja on sylissä vähemmän.

Hän ei enää tarvitse vaippaa eikä kantoreppua kannata ottaa mukaan. Aina ei tarvita kärryjäkään. Hän juoksee tai pyöräilee.

Hän kasvaa myös fyysisesti. Kädet ja jalat venyvät. Taapero alkaa muuttua leikki-ikäiseksi.

Jo nyt toivon ensimmäistä kertaa, ettei hän kasvaisi ihan niin nopeasti. Minun iso pieni lapseni.

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!