Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Endometrioosin kuulumiset

Olin ihan unohtanut kevään aikana kirjoittaa tänne uusimmasta käänteestä endometrioosin suhteen.

Kävin maaliskuun loppupuolella kontrollikäynnillä TAYSissa. Menin käynnille sillä asenteella, että se olisi viimeinen tätä laatua, mutta ei niin käynytkään.

Ultratessaan lääkäri yhtäkkiä kysyi, poistettiinko minulta molemmat munasarjat leikkauksessa, koska hän näkee ihan munasarjan näköisen jutun oikealla puolella. Ultrauksen jälkeen hän vielä tarkisti patologin lausunnonkin, jossa kyllä kerrottiin molempien munasarjojen löytyneen patologin pöydältä leikkauksen jälkeen.

Se joku juttu oli halkaisijaltaan noin 2,5 cm kokoinen. Mitään kipuja minulla ei ole, joten tällä hetkellä seurataan. Menen käymään poliklinikalla syksyllä ja sitten nähdään, mitä sille on tapahtunut.

Olisihan tämän jo suonut loppuvan.

torstai 8. kesäkuuta 2017

En osaa suhtautua vastoinkäymisiin

Tiedättehän sen ihmisen, joka kertoo, kuinka rankkojen asioiden kokeminen on opettanut hänelle sen, että pienet asiat eivät enää tunnu niin suurilta. Hän osaa suhteuttaa vastoinkäymisensä siihen pahimpaan mahdolliseen eivätkä pienet jutut vaikuta enää niin suurilta.

Minä en ole sellainen tyyppi. Rankkoina aikoina minulla oli paljon vastoinkäymisiä niin lapsettomuuden, terveyden, työelämän, opiskelujen kuin läheisten ihmisten kanssa. Opin ahdistumaan. Ahdistuin vastoinkäymisten kanssa niin, että en enää osannut hengittää ja pakenin elämääni piiloon peiton alle.

Ahdistus on edelleenkin minun tapani reagoida stressaaviin tilanteisiin. Sain alkuviikolla huonoja uutisia katsastuksesta. Auto on vietävä kalliiseen huoltoon. Tämä on tietysti selkeä vastoinkäyminen. Huolto vie rahaa ja tällä hetkellä se on rahoitettava luotolla. Samalla tiedän kuitenkin, että pystyn maksamaan luoton pois viimeistään alkusyksyn aikana. Talous ei tähän kokonaan kaadu, vaikka se lommon saakin. Vastoinkäyminen ei siis ole kuitenkaan kamalan vakava. Se ei vaikuta mihinkään oikeasti.

En todellakaan osaa suhteuttaa tuota vastoinkäymistä elämän ja kuoleman kysymyksiin. Ahdistun kovasti. Pyrin pakoon koko ongelmaa. Hengitys muuttuu pinnalliseksi ja alan syyttää itseäni kaikesta. Otan ongelman osaksi persoonaani. Minulle tapahtuu tällaisia asioita, koska olen niin huono, tyhmä, ikävä, vääränlainen.

Miksi kaikki elämään kuuluvat ongelmat menevät minulla ihon alle? Miksi ne saavat minut ahdistumaan kohtuuttomasti? Miksi ne muuttuvat itsesyytösten välineiksi?

En osaa epäonnistua enkä oikein onnistuakaan. Rankat kokemukset eivät jalostaneet minua, vaan muuttivat minut jotenkin hauraaksi.

On kuitenkin huomattava, että olen myös edistynyt. Autovastoinkäyminen ei pakottanut minua peiton alle. Olen pystynyt kohtaamaan sen piiloutumatta. On kai sekin jotain.