Siirry pääsisältöön

Endometrioosin kuulumiset

Olin ihan unohtanut kevään aikana kirjoittaa tänne uusimmasta käänteestä endometrioosin suhteen.

Kävin maaliskuun loppupuolella kontrollikäynnillä TAYSissa. Menin käynnille sillä asenteella, että se olisi viimeinen tätä laatua, mutta ei niin käynytkään.

Ultratessaan lääkäri yhtäkkiä kysyi, poistettiinko minulta molemmat munasarjat leikkauksessa, koska hän näkee ihan munasarjan näköisen jutun oikealla puolella. Ultrauksen jälkeen hän vielä tarkisti patologin lausunnonkin, jossa kyllä kerrottiin molempien munasarjojen löytyneen patologin pöydältä leikkauksen jälkeen.

Se joku juttu oli halkaisijaltaan noin 2,5 cm kokoinen. Mitään kipuja minulla ei ole, joten tällä hetkellä seurataan. Menen käymään poliklinikalla syksyllä ja sitten nähdään, mitä sille on tapahtunut.

Olisihan tämän jo suonut loppuvan.

Kommentit

kukkis sanoi…
No johan nyt.
Ei tässä muuta osaa sanoa, kuin toivottaa voimia!
Metsästäjä sanoi…
Hei Illusia!

Luin koko blogisi eilen ja tänään. Todella mielenkiintoista luettavaa ja jään taustalle seurailemaan ja pitämään peukkuja kuinka teidän adoptiomatka etenee! (Ja tietenkin, että endo-asiakan menisi parhainpäin!

Anonyymi sanoi…
Kiitos blogistasi, jonka löysin muutama päivä takaperin ja luin samantien kaikki postauksesi. En ole itse lapseton enkä siitä kärsinyt, mutta eksyin tänne yrittäessäni miettiä, kuinka tukea ystävääni vastaavassa lähtötilanteessa. Kirjoitat kauniisti ja ajatuksia herättävästi elämästäsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Anonyymi sanoi…
Moi! Mitä kuuluu? Miten loma on alkanut? :)
Anonyymi sanoi…
Hei, olen täällä kurkkimassa löytyisikö uusimpia kesäkuulumisiasi :) Aurinkoa!
Anonyymi sanoi…
Moi! Mitä kuuluu? :)
Anonyymi sanoi…
Täällä kurkkimassa, löytyisikö kesäpäivitystä :) Aurinkoa kesääsi!
Illusia sanoi…
Kiitos kysymästä! Kerron kuulumisista tuohon yläpuolelle.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikko kokonaisena perheenä

Viikko sitten tähän aikaan lapseni nukkui pitkän ja raskaan päivän jälkeen rintani päällä. Siinä hän nukkui koko ensimmäisen yön.

Nyt hän nukkuu ja tuhisee vieressäni ja näyttää uskomattoman suloiselta.

Äitiys on uskomattoman ihanaa ja uskomattoman intensiivistä. Opimme joka päivä lisää tuosta pienestä ihmisestä ja hän oppii joka päivä aivan älyttömän paljon uutta. Jo nyt hän osaa suomalaisen nimensä ja tosi monta suomalaista sanaa. Välillä hän kuiskailee sylissä "isi" tai "äiti" ja välillä hän huutaa isiä tai äitiä katsomaan tai ilmoittamaan olinpaikkansa.

Me olemme vanhempia suomeksi ja englanniksi. Välillä sanat ovat ihan sekaisin, mutta lapsi kyllä ymmärtää meitä yllättävän hyvin. Me emme koko ajan ymmärrä hänen sanojaan, mutta tarkoituksen kyllä. Lapsi osaa itse jo paljon asioita ja opettaa meitäkin vaikkapa vaipanvaihdossa.

Kaikki on mennyt paljon paremmin ja helpommin kuin etukäteen odotin. Olin valmistautunut paljon rankempaan alkuun. Me nauramme paljon ja …

Emme me lukkiutuneetkaan kotiin

Adoptioon valmistautuessamme kävimme kursseilla ja neuvonnassa. Niistä jäi monia asioita mieleen. Yksi niistä asioista on se, että kiintymyssuhteen kehittymisen vuoksi olisi hyvä rauhoittaa aluksi elämä oman perheen keskeiseksi. Lapsen on hyvä oppia ensin tuntemaan omat vanhemmat ja vasta sitten alkaa tutustua muuhun maailmaan.
Me emme ole totelleet.
Jo hakumatkalla kyläilimme tuttavaperheessä ja kotiin päästyämme olemme tavanneet monia ihmisiä. Tietysti monet haluavat nähdä meidät. Ja me haluamme nähdä ystäviämme ja perhettämme! Tietenkin haluamme. Meillä oli heitä aivan älytön ikävä silloin, kun vietimme melkein neljä viikkoa hotellin muurien sisäpuolella tutustumassa toisiimme.
Meidän elämämme on sellaista. Me tapaamme ihmisiä, koska ihmiset ovat meille tärkeitä. Vietämme me tietysti paljon aikaa keskenämmekin. Halaamme, sylittelemme ja leikimme. Kerromme, että rakastamme. Meidän ihana perheemme!

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…