Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 30. syyskuuta 2017

Toinen lapsi

Kun tätä nykyä puhun adoptiosta ja siitä, että lapsi on pian tulossa, minulta kysytään yllättävän usein toisesta lapsesta. Kysytään, onko toisen lapsen saamiseen samanlainen prosessi ja että aiommeko "hankkia" toisen lapsen.

Kysymys on hämmentävä. Esikoinenkaan ei ole vielä saapunut perheeseen ja jo nyt ihmisiä kiinnostaa, tuleeko meille toinenkin lapsi.

Ei kysyminen minua oikeasti haittaa. Kaikki kysymykset ovat nousseet ihan mukavista ja leppoisista keskusteluista. Kysymys kuitenkin tuo monta tähän liittyvää asiaa esiin.

Ensinnäkin yhteiskunnassamme on selvästi normi, jonka mukaan perheessä on enemmän kuin yksi lapsi. On vähän omituista haluta vain yksi. Enkä minäkään alunperin halunnut vain yhtä lasta. Olemme molemmat kasvaneet nelilapsisissa perheissä ja meille luonnollinen lapsiluku olisi varmaankin ollut kaksi tai kolme. Sisarukset ovat nimittäin tärkeitä!

Toiseksi kysyjille lapsen saaminen on sen verran luontevaa, että heille meidänkin lapsen saapuminen on selvä juttu. Itse olen kuitenkin edelleen varovaisen luottavainen. Tiedänhän minä, että tämä voi edelleenkin mennä pieleen. Kaikkea voi aina tapahtua.

Kolmanneksi adoptio ja siihen liittyvät prosessit ovat ihmisille tuntemattomia. Luulen, että se liittyy siihen, ettei adoptio-odotuksesta niin paljon puhuta. Vasta lapsen tulon myötä perheen adoptiosta tulee julkista. Niinpä ihmisillä on käsitys siitä, että lapsi yhtäkkiä vain tuli.

Minun vastaukseni kysymyksiin on se, ettei meille ole tulossa enempää lapsia. Yksi lapsi saa riittää. Meidän perheemme on elänyt välitilassa niin pitkään, että haluamme jo saada perheemme kokonaiseksi. Odotamme niin kovin sitä, että perheemme tulee täydeksi, että emme ajattele mitään toisia lapsia. Ajattelemme tätä ensimmäistä. Kun hän tulee, odotus vihdoin päättyy. Sitten meidän ei enää tarvitse odottaa. Ei tarvitse enää kärsiä jatkuvasta ikävästä.

Tämä vastaus riittää. Tämän vastauksen kaikki taitavat ymmärtää.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kontrollia

Kävin lääkärissä kontrollissa. Edellisessä kontrollissa löytyi kummallinen munasarjan näköinen juttu.

Juttu on siellä edelleen, mutta se ei ole onneksi kasvanut ollenkaan. Todennäköisesti se ei siis ole pahanlaatuinen.

Ultralla lääkäri ei kuitenkaan näe sitä tarpeeksi selvästi ja sen vuoksi saan vielä ajan magneettikuvaukseen. Lisäksi pyysin lähetettä fysioterapiaan, koska minulla on jatkuvasti kiristystä vatsan vasemmalla puolella jossain todella syvällä. Epäilen itse ja lääkärikin epäili, että kyse voi olla kipujen aiheuttamasta lihaskireydestä.

Käynnistä jäi kuitenkin hyvä fiilis. Ainakaan mikään ei ole pahentunut. Edellisellä kerralla menin paikalle toiveikkaana siitä, että käynti olisi viimeinen. Tällä kertaa menin paljon varovaisemmalla fiiliksellä. Onneksi uutiset olivat suhteellisen hyviä.