Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Terveisiä lentokentältä!

Istumme nyt Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tunnin päästä kävelemme lentokoneeseen ja aloitamme elämämme suurimman matkan.

Viimeiset kaksi viikkoa kuluivat älyttömässä kiireessä ja tunteiden myllerryksessä. Aikaa ei ollut juuri hukattavaksi, mutta sitä tuli myös napattua yöunista. Olen saanut näinä viikkoina nukuttua yössä korkeintaan kuusi tuntia. Nukun kyllä syvästi, mutta sitten yhtäkkiä tulee joku ajatus mieleen eikä nukkumisesta enää ole tullut mitään. Ei minua kuitenkaan väsytä. Jostain löytyy ylimääräistä virtaa, joka auttaa pysymään vireänä ja hyväntuulisena lyhyistä yöunista huolimatta.

Olen kokenut niin paljon ja niin suuria tunteita, ettei niille ole olemassa sanoja. Kaikki on ylitsevuotavaa. Olen hehkunut, liikuttunut, pelännyt, huolehtinut, iloinnut, nauranut, hämmentynyt ja surrut niin paljon, että kaikki tunteet melkein kumoavat toisensa.

Olen saanut todella monelta ihmiseltä todella liikuttavia ja lämpimiä onnitteluita. On uskomatonta, kuinka moni on elänyt mukana tätä odotusta. Aivan mahtavaa, että meidän tarinamme on monelle tärkeä.

Kiitos myös kaikille blogini lukijoille tarinan seuraamisesta ja mukana elämisestä!

Kirjoitan taas, kun on jotain sanottavaa ja aikaa kirjoittaa se ylös.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Huomioita

Kaikki odotus ja sureminen kuittaantuu yhdessä hetkessä. Juuri näin tämän piti mennä. Juuri tämä on meidän lapsemme.
Lapsiperheillä on häkellyttävä solidaarisuusverkosto, jonka laajuutta en ole mitenkään ymmärtänyt aikaisemmin.
Äitien hajamielisyys ei välttämättä johdukaan hormoneista, vaan siitä uskomattomasta ajatusmaailman myllerryksestä, jonka äitiys aiheuttaa.
Tästä tunteesta en ole oikeasti tiennyt mitään. Se ei ole rakkautta, vaan jotain aivan uskomatonta kiintymistä, kiinnittymistä ja palasten loksahtelua paikalleen.
Autopesu tai joku muu paikka, jossa ei voi tehdä mitään muuta kuin istua, on paras paikka rauhoittua.
Pienessä ajassa saa tehtyä uskomattoman paljon, kun on pakko.
Lähtökohtaisesti lähes kaikki ihmiset suhtautuvat adoptioon positiivisesti. Todella suuri joukko on elänyt odotuksessamme mukana ja he innostuvat, itkevät ja nauravat, kun kuulevat uutisen.
Kiire helpottaa siivoamista ja raivaamista. Ei ole motivaatiota pohtia pitkään, mikä on säästettävää. Juuri mikään ei ole säästettävää.
Lapsilta tulee maailman hellyttävimpiä reaktioita, kun he kuulevat adoptiolapsesta.
Olen ollut kokonaisen viikon ajan vain ja ainoastaan onnellinen.
Minun mieheni on maailman suloisin, liikuttavin, herkin ja välittävin isä.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Odotus on ohi

Yhdellä puhelinsoitolla koko pitkä odotus kuittaantui. Sillä samalla puhelinsoitolla me muutuimme äidiksi ja isäksi.

Meidän täydellinen pieni lapsemme odottaa meitä Etelä-Afrikassa.