Siirry pääsisältöön

Terveisiä lentokentältä!

Istumme nyt Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tunnin päästä kävelemme lentokoneeseen ja aloitamme elämämme suurimman matkan.

Viimeiset kaksi viikkoa kuluivat älyttömässä kiireessä ja tunteiden myllerryksessä. Aikaa ei ollut juuri hukattavaksi, mutta sitä tuli myös napattua yöunista. Olen saanut näinä viikkoina nukuttua yössä korkeintaan kuusi tuntia. Nukun kyllä syvästi, mutta sitten yhtäkkiä tulee joku ajatus mieleen eikä nukkumisesta enää ole tullut mitään. Ei minua kuitenkaan väsytä. Jostain löytyy ylimääräistä virtaa, joka auttaa pysymään vireänä ja hyväntuulisena lyhyistä yöunista huolimatta.

Olen kokenut niin paljon ja niin suuria tunteita, ettei niille ole olemassa sanoja. Kaikki on ylitsevuotavaa. Olen hehkunut, liikuttunut, pelännyt, huolehtinut, iloinnut, nauranut, hämmentynyt ja surrut niin paljon, että kaikki tunteet melkein kumoavat toisensa.

Olen saanut todella monelta ihmiseltä todella liikuttavia ja lämpimiä onnitteluita. On uskomatonta, kuinka moni on elänyt mukana tätä odotusta. Aivan mahtavaa, että meidän tarinamme on monelle tärkeä.

Kiitos myös kaikille blogini lukijoille tarinan seuraamisesta ja mukana elämisestä!

Kirjoitan taas, kun on jotain sanottavaa ja aikaa kirjoittaa se ylös.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Muistan tuon tunteen. Onnea matkaan!
Oikein onnellista matkaa teille! <3
Anonyymi sanoi…
Ihanaa matkaa teille! <3
Anonyymi sanoi…
Onnellista matkaa!

Villis
Anonyymi sanoi…
Olen muutamassa päivässä lukenut blogisi läpi. Ihailen sinua ja olen äärettömän onnellinen sinun ja miehesi puolesta! Te olette aivan mahtavat vanhemmat!
Anonyymi sanoi…
Oih! Kurkistin blogiisi pitkästä aikaan ja ihania uutisia! Onnea kovasti! Älkää hermostuko jos kaikki aluksi ei mene putkeen. Tai ehkä teillä meneekin! Joka tapauksessa ihana, elämänpituinen matka perheeksi alkaa, ei mitään parempaa kun oma pieni muru ❤.
Illusia sanoi…
Kiitos kaikille! Olemme eläneet kolmestaan nyt viisi päivää. Elämämme parhaat viisi päivää. Tämä on tosi rankkaa ja maailman parasta samaan aikaan. Rakastan niin paljon tuota pientä, että sydän halkeaa.
Anonyymi sanoi…
<3 ihanaa! <3
Anonyymi sanoi…
Paljon onnea ja paljon voimia kaikkeen uuteen!
Anonyymi sanoi…
Itken ja sydän pakahtuu.Voi miten ihanaa että kaikki loksahti kohdalleen. Pieni ihminen sai kauan toivoa kantaneet vanhemmat. Onnekaat vanhemmat ja pikkuinen.
Illusia sanoi…
Kiitos kommenteista!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikko kokonaisena perheenä

Viikko sitten tähän aikaan lapseni nukkui pitkän ja raskaan päivän jälkeen rintani päällä. Siinä hän nukkui koko ensimmäisen yön.

Nyt hän nukkuu ja tuhisee vieressäni ja näyttää uskomattoman suloiselta.

Äitiys on uskomattoman ihanaa ja uskomattoman intensiivistä. Opimme joka päivä lisää tuosta pienestä ihmisestä ja hän oppii joka päivä aivan älyttömän paljon uutta. Jo nyt hän osaa suomalaisen nimensä ja tosi monta suomalaista sanaa. Välillä hän kuiskailee sylissä "isi" tai "äiti" ja välillä hän huutaa isiä tai äitiä katsomaan tai ilmoittamaan olinpaikkansa.

Me olemme vanhempia suomeksi ja englanniksi. Välillä sanat ovat ihan sekaisin, mutta lapsi kyllä ymmärtää meitä yllättävän hyvin. Me emme koko ajan ymmärrä hänen sanojaan, mutta tarkoituksen kyllä. Lapsi osaa itse jo paljon asioita ja opettaa meitäkin vaikkapa vaipanvaihdossa.

Kaikki on mennyt paljon paremmin ja helpommin kuin etukäteen odotin. Olin valmistautunut paljon rankempaan alkuun. Me nauramme paljon ja …

Emme me lukkiutuneetkaan kotiin

Adoptioon valmistautuessamme kävimme kursseilla ja neuvonnassa. Niistä jäi monia asioita mieleen. Yksi niistä asioista on se, että kiintymyssuhteen kehittymisen vuoksi olisi hyvä rauhoittaa aluksi elämä oman perheen keskeiseksi. Lapsen on hyvä oppia ensin tuntemaan omat vanhemmat ja vasta sitten alkaa tutustua muuhun maailmaan.
Me emme ole totelleet.
Jo hakumatkalla kyläilimme tuttavaperheessä ja kotiin päästyämme olemme tavanneet monia ihmisiä. Tietysti monet haluavat nähdä meidät. Ja me haluamme nähdä ystäviämme ja perhettämme! Tietenkin haluamme. Meillä oli heitä aivan älytön ikävä silloin, kun vietimme melkein neljä viikkoa hotellin muurien sisäpuolella tutustumassa toisiimme.
Meidän elämämme on sellaista. Me tapaamme ihmisiä, koska ihmiset ovat meille tärkeitä. Vietämme me tietysti paljon aikaa keskenämmekin. Halaamme, sylittelemme ja leikimme. Kerromme, että rakastamme. Meidän ihana perheemme!

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…