Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Miten se on jo nyt noin iso?

Jo nyt alan huomata, kuinka nopeasti lapsi kasvaa. Hän käy läpi vaiheita ja jokaisen vaiheen jälkeen hän tuntuu isommalta. Hän oppii koko ajan niin paljon. Hän puhuu koko ajan enemmän ja on sylissä vähemmän.

Hän ei enää tarvitse vaippaa eikä kantoreppua kannata ottaa mukaan. Aina ei tarvita kärryjäkään. Hän juoksee tai pyöräilee.

Hän kasvaa myös fyysisesti. Kädet ja jalat venyvät. Taapero alkaa muuttua leikki-ikäiseksi.

Jo nyt toivon ensimmäistä kertaa, ettei hän kasvaisi ihan niin nopeasti. Minun iso pieni lapseni.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa ja kamalaa, ymmärrän! Niin mukavaa että kirjoitat, vaikka aika on varmasti kortilla.

Villis /avojaloinsite.wordpress.com

marikan polut kirjoitti...

Semmoista se on, lasten kasvu <3

Anonyymi kirjoitti...

Siltähän se tuntuu, nämä meidän pienet isot. Meillä on taas käyty uudestaan läpi vauvavaiheita, kun lapsi alkaa jo vähän ymmärtää, mistä on varhaislapsuudessaan jäänyt paitsi.

Anonyymi kirjoitti...

Kunpa ehtisit taas joskus kirjoittaa -se, että teillä on nyt lapsi, on jotenkin niin toivoa ja tulevisuudenuskoa luova asia. Voikaa hyvin ja onnellista syksyä!

Villis