Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 21. syyskuuta 2018

Kirjoittamisen esteitä

Vaikka blogin kirjoittamista konkreettisesti estää aika- ja ajattelupula, on minulla kirjoittamiselle muitakin esteitä. Vanhemmuus on jatkuvaa epävarmuutta ja itsensä kyseenalaistamista enkä tunne oloani kovinkaan vahvaksi. En ole supervarma vanhemmuuteen liittyvistä päätöksistä tai tunteista. Ne voivat muuttua sekunneissa. Muiden mielipiteet saavat aina kyseenalaistamaan omia ja miettimään, olenko tehnyt oikein ja väärin.

Rehellisesti Emme me lukkiutuneetkaan kotiin -postaukseen saamani vastaukset saivat minut varovaiseksi. Ei siksi, että kukaan olisi kirjoittanut mitään ikävää tai mitään sellaista, mitä ei saisi kirjoittaa. Ei myöskään siksi, ettenkö edelleen olisi sitä mieltä, että olemme toimineet juuri niin kuin meidän perheellemme ja lapsellemme on parhaaksi. 

Tulin varovaiseksi, koska oikeastaan vähän pelkään muiden mielipiteitä. Ei minulla ole mitään viisastenkiveä vanhemmuuteen. Entä jos teen väärin? Mitä muut minusta ja vanhemmuudestani ajattelevat? Mitä jos mokaan tämän kokonaan? Mitä jos en olekaan hyvä äiti tälle ihanalle lapselle?

Uusi tilanne ja perheenjäsen pistävät miettimään ja paljon. Taidan kuitenkin olla liian hauras kirjoittamaan kaikista ajatuksistani.

3 kommenttia:

Iita kirjoitti...

Voi, samaistun niin. Itse asiassa aavistelinkin, että hiljaisuutesi johtui osin saamistasi kommenteista, vaikka tosiaan niissä ei mitään erityistä ollutkaan. Mutta juuri niin minäkin olisin reagoinut ja reagoin, kun joku, vaikkakin hyvää tarkoittaen, kertoo mielipiteensä ratkaisuistani tai ajatuksistani vanhemmuudesta. Vaikka olen ollut äiti jo kolme vuotta, vanhemmuuteni on edelleen kovin herkkä kohta, josta tunnen helposti epävarmuutta ja säikähdän pienintäkin ristiriitaista kommenttia. Usein huomaan kuvittelevani, että muilla kaikki on niin paremmin hanskassa. Toivon sinulle hurjasti luottamusta omaan äitiyteesi! Jokainen perhe on aivan omanlaisensa, eikä absoluuttista totuutta ole, vaan kukin toimii kuten parhaaksi kussakin tilanteessa näkee, tai mihin sillä hetkellä kykenee. <3 On ihanaa näin vuosia tarinaasi seuranneena päästä kuulemaan, minkälaisena kauan haaveiltu perhe-elämä teille näyttäytyy!

Illusia kirjoitti...

Kiitos kommentistasi! Juuri näin se on. Epävarmuus todella joskus lamauttaa kokonaan. Tiedän, että se on harmi ja että todennäköisesti suurin osa ihmisistä kokee asian juuri niin.

Toisenlainen tie kirjoitti...

Hei! Olen lukenut kauan blogiasi. Tämä on aivan ihana. Usein odotan, että julkaiset uusia postauksia. Toivon, että et jätä kirjoittamista muiden mielipiteiden takia. Jokaisella on omat kokemukset ja näkemykset.Olisi ihanaa jos jaksaisit kirjoittaa arjesta lapsen kanssa. Itse olen nyt adoptioneuvonnassa. On mukava lukea toisten kokemuksia adoptiolapsiin liittyen.