Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2019.

Ensimmäinen vuosipäivistä

Siitä on nyt tasan vuosi. Olin tekemässä ruokaa työpäivän päätteeksi, kun puhelin soi. Se puhelu muutti elämäni lopullisesti.

Minusta tuli äiti.

Tämä uskomaton vuosi on kulunut käsittämättömän nopeasti. Puhelinsoitto jakoi ajan kahtia. Tasainen, samanlainen ja hidas ajankulu ennen. Ja vauhdikas, iloinen, uuvuttava ja muuttuva jälkeen.

Ihmeellisestä on tullut arkipäivää. Talo on täynnä ääniä. Syli on täynnä. Iho on täynnä kosketusta. Entisestä arkipäivästä on tullut ylellisyyttä. Olla yksin. Maata sohvalla ja vaikka syödä siinä. Jättää ruoka laittamatta ja elää leivällä.

Minusta on tullut äiti. Ihmettelen sitä edelleen joka ikinen päivä.

Lapsen saaminen on lapsettomuuskriisin veroinen onni.

Istuin tänään leikkihuoneen lattialla lapsi sylissäni. Luimme siinä putkeen viisi kirjaa ja samalla nuuhkuttelin ja pusuttelin hänen ihania poskiaan.

Ajattelin siinä istuessani, kuinka älyttömän onnellinen olen juuri nyt. Olen saanut viettää jo lähes vuoden tämän lapsen kanssa. Olen saanut olla onnellinen jo lähes vuoden. Se on uskomatonta!

Se onnellisuus, jonka lapsi tuo, on kummallista onnellisuutta. Se on ylitsevuotavaa ja käsittämätöntä, kun sitä pysähtyy miettimään. Se on vähän pelottavaakin, koska se punoutuu aina yhteen huolen kanssa. Se on myös sellaista onnea, joka ei vähene sillä, että lapsen kanssa on myös rankkaa. (Ja se rankkuushan on pakko mainita aina. Vähintään sivulauseessa, ettei kukaan vain tulisi sanomaan, että helppoahan se teillä on ja että ei se kuule pelkkää auvoa ole ja niin edelleen.)

Olen ylpeä itsestäni siinä, että olen osannut nauttia lapsen kanssa olemisesta niin paljon. Olen uskaltanut, kehdannut ja halunnut olla rehellisesti juuri niin onnellinen kuin o…