Siirry pääsisältöön

Tekstit

Ensimmäinen vuosipäivistä

Siitä on nyt tasan vuosi. Olin tekemässä ruokaa työpäivän päätteeksi, kun puhelin soi. Se puhelu muutti elämäni lopullisesti.

Minusta tuli äiti.

Tämä uskomaton vuosi on kulunut käsittämättömän nopeasti. Puhelinsoitto jakoi ajan kahtia. Tasainen, samanlainen ja hidas ajankulu ennen. Ja vauhdikas, iloinen, uuvuttava ja muuttuva jälkeen.

Ihmeellisestä on tullut arkipäivää. Talo on täynnä ääniä. Syli on täynnä. Iho on täynnä kosketusta. Entisestä arkipäivästä on tullut ylellisyyttä. Olla yksin. Maata sohvalla ja vaikka syödä siinä. Jättää ruoka laittamatta ja elää leivällä.

Minusta on tullut äiti. Ihmettelen sitä edelleen joka ikinen päivä.
Uusimmat tekstit

Lapsen saaminen on lapsettomuuskriisin veroinen onni.

Istuin tänään leikkihuoneen lattialla lapsi sylissäni. Luimme siinä putkeen viisi kirjaa ja samalla nuuhkuttelin ja pusuttelin hänen ihania poskiaan.

Ajattelin siinä istuessani, kuinka älyttömän onnellinen olen juuri nyt. Olen saanut viettää jo lähes vuoden tämän lapsen kanssa. Olen saanut olla onnellinen jo lähes vuoden. Se on uskomatonta!

Se onnellisuus, jonka lapsi tuo, on kummallista onnellisuutta. Se on ylitsevuotavaa ja käsittämätöntä, kun sitä pysähtyy miettimään. Se on vähän pelottavaakin, koska se punoutuu aina yhteen huolen kanssa. Se on myös sellaista onnea, joka ei vähene sillä, että lapsen kanssa on myös rankkaa. (Ja se rankkuushan on pakko mainita aina. Vähintään sivulauseessa, ettei kukaan vain tulisi sanomaan, että helppoahan se teillä on ja että ei se kuule pelkkää auvoa ole ja niin edelleen.)

Olen ylpeä itsestäni siinä, että olen osannut nauttia lapsen kanssa olemisesta niin paljon. Olen uskaltanut, kehdannut ja halunnut olla rehellisesti juuri niin onnellinen kuin o…

Kirjoittamisen voima on vuorovaikutuksessa

Kirjoittaminen on hyvä ajattelun ja dokumentoinnin väline. Siitä kirjoitin aikaisemmassa blogipostauksessa Kriisin käsittelyä kynä kädessä. Ennen kaikkea kirjoittaminen on kuitenkin vuorovaikutusta. Se on tapa avata omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Lukeminen taas on tapa ottaa niitä vastaan.
Kirjoittaminen ei välttämättä kaipaa lukemista. Joskus on hyödyllistä kirjoittaa niin, että tekstiä ei ole tarkoituskaan ikinä lukea. Usein teksti kuitenkin kaipaa lukijaansa. Se lukija voi olla kirjoittaja itse tai joku ulkopuolinen.
Kirjoittaminen on tapa kurottaa pois yksinäisyydestä
Kriisi tiputtaa usein kokijansa paksun yksinäisyyden kokemuksen sisälle. Kriisin keskellä tuntuu, ettei kukaan kuule oikeita ajatuksiani eikä kukaan täysin ymmärrä, mitä käyn läpi. Monia ajatuksia ja tilanteita voi olla vaikea selittää. Niitä voi myös olla vaikea kuunnella.
Kirjoittaminen on tapa kurottautua yksinäisyyden verhon läpi. Kun saa rauhassa asetella sanansa ja asiansa, on se mahdollista saada sellaise…

Kriisin käsittelyä kynä kädessä

Kun kriisi kohtaa, sen käsittelemiseen tarvitaan erilaisia apuvälineitä. On tavallista etsiä apua ajatusten järjestämiseen esimerkiksi puhumisesta tai liikunnasta. Monelle myös kirjoittaminen on loistava ajattelun apuväline.
Kirjoittamisen avulla on mahdollista muodostaa epämääräisistä ajatuksista kokonaisia tekstejä ja lauseita. Käsittelemistä karttava paha olo voi antautua käsiteltäväksi, kun siitä ottaa otteen kirjoittamalla. Eikä välttämättä tarvitse uskaltaa ajatella tai kirjoittaa heti sitä pahinta ja epätoivoisinta ajatusta. Ehkä aluksi riittää, että kirjoittaa vähän asian sivusta. Jossain vaiheessa paha olo antautuu kirjoitettavaksi – ja samalla ajateltavaksi.
Kirjoittaminen on mahtava dokumentoinnin apuväline. Lopulta on vaikea muistaa, mitä tapahtui, mitä ajatteli tai tunsi tapahtumien keskellä. Kaiken dokumentointi voi osoittautua hyödylliseksi jälkikäteen. Mitä oikein tunsin ja ajattelin silloin, kun kriisi oli pahimmillaan? Millä tavalla ajatukseni ja tunteeni ovat muuttune…

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…

Lapsentulo muuttaa kaiken – Lapsentulo ei muuta mitään

Lapsentulo on kummallinen juttu. Kun siitä puhutaan, kerrotaan, kuinka se muuttaa kaiken. Olen kuullut lukuisia kertoja siitä, kuinka äidiksi tuleminen muuttaa arvojärjestyksen, tuo täysin uudenlaisen kokemuksen rakastamisesta ja muuttaa koko elämän. Niin se tekeekin.

Lapsen saaminen tosiaan muuttaa kaiken. Minusta tuntuu, että alkuun meillä oli kriisivaihe, jonka aikana jokainen meistä totutteli uuteen paikkaansa perheessä. Samaan aikaan piti oppia uudenlaiseen arkeen. Perusarki vei aivan älyttömästi aivokapasiteettia. Heräsin jopa muutamana aamuyönä istumaan sohvalle ja ajattelemaan. Siihen ei ollut aikaa ja mahdollisuutta päivällä. Siinä vaiheessa pelkkä ruuanlaitto, muut kotityöt ja lapsen viihdyttäminen veivät kaikki resurssit. Koko ajan piti tehdä päätöksiä. Kriisivaihetta kesti useampi kuukausi. Noin syys-lokakuuhun saakka. Voi olla, että kesäaika hidasti normaaliarjen vakiintumista. Kesällä kaikki on kuitenkin erilaista.

Lapsi on muuttanut meidän kotimme. Hän on tehnyt siitä t…

Vuosi 2018

En saa aikaiseksi uutta tekstiä. Kopioin sen vuoksi tänne sosiaalisen median postaukseni. Se kertoo paljon sellaista, joka kuuluu blogiinikin.
2018 on ollut tunteikas vuosi. Se on ollut elämäni onnellisin vuosi, mutta samaan aikaan se on ollut yksi elämäni rankimmista vuosista. Menneen vuoden olemus konkretisoituu tänä iltana. Uudenvuodenaatto on muuttunut totaalisesti. Kahdentoista vuoden ajan vietimme uuttavuotta verhot tiiviisti suljettuina ja musiikki täysillä. Kainalossa oli läähättävä, kuolaava ja tärisevä koira, jolle uusivuosi oli aina vuoden kamalin päivä. Kahdentoista vuoden ajan menimme uutenavuonna nukkumaan ennen puoltayötä, jotta koira voisi rauhoittua väliimme ennen suurinta pauketta. Kahtenatoista vuonna heräsin viideltä käyttämään ulkona koiraa, joka ei ollut päässyt puoleen vuorokauteen ulos. Tänään Amelien ei tarvitse pelätä ja minulla on sitä niin suuri ikävä, että melkein murenen tähän. Elämä on toisenlainen ja sen toisenlaisuuden vuoksi en ole ehtinyt kunnolla su…