Siirry pääsisältöön

Kalenteri

5/2008 Pillereiden jättäminen pois. Ensimmäiset raskaushaaveet ja päätös odottaa vielä.

9/2010 Ehkäisy jätetty kokonaan pois. Aktiivinen yrittäminen alkoi.

3/2011 Ensimmäinen gynekologikäynti, syynä kovat kuukautiskivut.

5/2011 Toinen gynekologikäynti, lähete laparoskopiaan.
6/2011 Ilmoitus lähetteen saapumisesta. Tutkimusmääräys siemennesteanalyysiin.
7/2011 Siemennestenäyte annettu.
8/2011 Aika Taysiin. Aika peruttu 1.8.
9/2011 Uusi aika Taysiin. Lapsettomuushoidot alkoivat. Munanjohdinten aukiolotutkimus.
9/2011 Verikokeet kuukautisten jälkeen.
10 - 11/2011 Ensimmäinen inseminaatio.
12/2011 Laparoskopia. Endometrioosidiagnoosi.
12/2011 E-pillerit (kiertopäivänä yksi, syödään tauotta.)

1/2012  Ivf-hoitojen suunnitteluaika ja e-pillereiden lopetus

2-3/2012 Ensimmäinen ivf-hoito
3.2012 Negatiivinen raskaustesti
4-5/2012 Toinen ivf-hoito
5.2012 Negatiivinen raskaustesti
6-8/2012 Procren-kuivattelu
9/2012 PAS
10.2012 Negatiivinen raskaustesti
11-12/2012 Kolmas ivf-hoito
12.2012 Negatiivinen raskaustesti
12/2012 Hedelmöityshoidot loppuvat, Yasmin-merkkiset e-pillerit käyttöön.

1/2013 Adoptioinfo, loppukeskustelu polilla

2/2013 Lääkkeiden säätämistä. Yasmin pois ja Orgametril tilalle.
4/2013 Seurantakäynti polilla. Kasvainarvo (CA 12-5) 72.
5/2013 Adoptiopaperit Pelastakaa lapset ry:hyn
10/2013 Adoptioneuvonta alkaa

4/2014 Aika hormoni- ja lapsettomuuspolille.

5/2014 Hormonikierukan asennus.
11/2014 Kontrollikäynti. Siirretty kaupungin säästötoimien vuoksi.

1/2015 Kontrollikäynti. Kaikki kunnossa.

2/2015 Adoptioneuvonta loppuu. Kotiselvityksen kirjoittaminen alkaa.
4/2015 Käynti polille lisääntyneiden kipujen vuoksi.
4/2015 Kotiselvitys kirjoitettu. Paperit Interpediaan.
5/2015 Visanne käyttöön.
6/2015 Visannen lopetus.
6/2015 Kontrollikäynti.
6/2015 Adoptiolupa.
9/2015 Kontrollikäynti. Primolut käyttöön.
11/2015 Leikkauksen suunnittelu.

2/2016 Leikkaus. Poistetaan kohtu ja munasarjat. Suolistoon jää jonkin verran kasvustoa. Hormonikorvaushoito alkaa (Evorel Conti -laastarit).

3/2016 Paluu töihin leikkauksen jälkeen. Sairausloma 3 viikkoa ja 4 päivää.
8/2016 Lupa papereiden keräämiseen.
8/2016 Kontrollikäynti.
10/2016 Aika sosiaalityöntekijälle Pelaan. EA-lisäselvitys.
10/2016 Paperit kokoon ja toimitus Interpediaan.
11/2016 Paperit Abba Adoptionsille Etelä-Afrikkaan.

3/2017 Odotus-kirjan julkaisu ja lehtijuttuja

4/2017 Adopioluvan uusiminen
5/2017 Jatkolupa myönnetty

4/2018 Lapsiesitys
5/2018 Perhe on koossa




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emme me lukkiutuneetkaan kotiin

Adoptioon valmistautuessamme kävimme kursseilla ja neuvonnassa. Niistä jäi monia asioita mieleen. Yksi niistä asioista on se, että kiintymyssuhteen kehittymisen vuoksi olisi hyvä rauhoittaa aluksi elämä oman perheen keskeiseksi. Lapsen on hyvä oppia ensin tuntemaan omat vanhemmat ja vasta sitten alkaa tutustua muuhun maailmaan.
Me emme ole totelleet.
Jo hakumatkalla kyläilimme tuttavaperheessä ja kotiin päästyämme olemme tavanneet monia ihmisiä. Tietysti monet haluavat nähdä meidät. Ja me haluamme nähdä ystäviämme ja perhettämme! Tietenkin haluamme. Meillä oli heitä aivan älytön ikävä silloin, kun vietimme melkein neljä viikkoa hotellin muurien sisäpuolella tutustumassa toisiimme.
Meidän elämämme on sellaista. Me tapaamme ihmisiä, koska ihmiset ovat meille tärkeitä. Vietämme me tietysti paljon aikaa keskenämmekin. Halaamme, sylittelemme ja leikimme. Kerromme, että rakastamme. Meidän ihana perheemme!

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Onnen keskelle tuli myös suru

Siitä on nyt tarkalleen viikko. Hain koiran veljeni luota kotiin. Kävin sen kanssa viimeisellä lenkillä. Rapsuttelin sitä takapihalla ja syötin viimeisiä herkkuja. Nostin sen viimeisen kerran autoon, ja mieheni ajoi sen kanssa eläinlääkäriin.

Koiran kuolema sattuu kovasti. Tuntuu syylliseltä. Aina välillä havahdun ajattelemaan, ettei kukaan pidä huolta siitä. Se on nyt aivan yksin. Me hylkäsimme sen.

Olen onnellinen. Sain ihanan koiran, joka kulki mukana niin monessa. Kahdentoista vuoden ajan minä pidin huolta siitä ja se piti huolta minusta. Se vei minut ulos silloinkin, kun olisin mieluummin jäänyt ikuisiksi ajoiksi itkemään sänkyyn. Se juoksi minun kanssani silloin, kun oli pakko juosta kovaa, että saisi ahdistuksen salpaamat keuhkot taas toimimaan.

Minulla on aivan älytön ikävä. En saa enää koskaan silittää sen mustaa pehmeää karvaa. Se ei enää koskaan nuku jaloissani. Se ei enää saa hepuleita pelkästä elämän ilosta. Se ei enää ulvo, kun paloauto ajaa ohi. Sen tyhjä panta makaa kä…